#Metoo.
Minä myös. En kuitenkaan twiitannut sitä tai tehnyt siitä päivitystä Facebookiin. Nytkään en sano sitä siksi, että ottaisin osaa kampanjaan. En koe siihen tarvetta. Vaikka kyllä - olen kokenut seksuaalista ahdistelua: tuijottelua, perään viheltelyä, sopimattomia huuteluja, perseen puristelua, tissien hiplailua, ikäviä ehdotuksia... Mutta olen aina tehnyt asialle jotain. En ole antanut kohdella itseäni siten. Olen laittanut vastaan. Pahimmillaan antanut avarista. Se on kuitenkin usein vain kehittyneissä maissa syntyneiden naisten etuoikeus. Ja ymmärrän, että täälläkin meitä ja tilanteita on erilaisia: kaikilla ei ole rohkeutta käydä vaikkapa omaa pomoaan vastaan ja vaarantaa samalla tulevaisuutensa yrityksessä tai jopa koko alalla kuten Hollywoodissa on monelle käynyt. Samanlaista rohkeutta vaativaan tilanteeseen voi kuitenkin joutua myös myyjä, jota asiakas lähestyy sopimattomalla tavalla. Siksi on hyvä, että #metoo-kampanjan tyylisiä keskustelunavauksia tehdään ja annetaan koko maailman nähdä, miten laajasta ongelmasta on kyse: seksuaalinen häirintä ja esineellistäminen koskettaa ihan kaikkia. Siksi ei ole hyvä, että aihetta lähestytään raivofeminismin värittämin kommentein.
Internet on nykyisin täynnä vihapuhetta ja raivofeminismistä näyttää tulleen yksi sen muodoista. Se on sitä itseään, jota heitetään kaikkien vähänkään epätasa-arvolta haiskahtavien aiheiden päälle. Otetaan esimerkiksi osan naisista suhtautuminen #metoo-kampanjaan osanottaneisiin miehiin. Kuulemma ei ollut cool, että myös miehet, jotka olivat kokeneet seksuaalista ahdistelua, julkaisivat #metoo. Osa oli sitä mieltä, että #metoo on vain naisten oikeus. Samalla ammuttiin tasa-arvo rämisten alas.
Tasa-arvoa ei voi rakentaa miehiä alentamalla. Sillä tiellä naiset eivät voi voittaa. Aggressiivisuus on aina väärä lähestymistapa asioihin, vaikka sanotaankin, että hyökkäys on paras puolustus. Ei kuitenkaan silloin, kun halutaan saavuttaa rauha ja uudenlainen status quo. Kyllä - olen feministi henkeen ja vereen, sillä mielestäni naiset ovat erityisiä, mutten usko, että sukupuoli estäisi ketään meistä tekemästä haluamiamme asioita. Olen kuitenkin huolestunut siitä vahvasta negatiivisesta konnotaatiosta, joka feminismiin yhä liitetään ja jota vihapuheeksi muuttunut raivofeminismi ruokkii entisestään.
Mielestäni ei ole kenenkään - edes feministin - oikeus tuomita toisen arvomaailmaa - kunhan se ei näy tämän teoissa epätasa-arvoa edistävällä tavalla. Otetaan toinen esimerkki Kari Aihisen esiintymisestä Puoli seitsemän -ohjelmassa: Aihinen sohaisi ampiaispesään puhuessaan "fysiikan laeista" ja äitiydestä syynä sille, että ravintola-alalla on niin vähän naisia. En väitä, etteikö Aihisen sanojen asettelu asiaan olisi ollut vähän tökerö, mutta ajatus huonon ulosannin takana oli ihan järkeenkäypä. Eikä asian ytimellä mielestäni ole edes väliä, sillä Aihinen ei missään vaiheessa antanut ymmärtää, että itse syrjisi naisia mainitsemiensa "fysiikan lakien" vuoksi - hän vain yksinkertaisesti puhui omista lähtökohdistaan ja perinteisen arvomaailman kuplasta, jossa ainakin Me Naiset -lehden parin vuoden takaisen jutun perusteella he vaimonsa kanssa elävät onnellisesti. Siinä ei pitäisi olla mitään väärää ja ainakin viimeksi, kun tarkistin, sananvapaus ei ole Suomessa rangaistavaa niin kauan, kun omat mielipiteet eivät vaikuta loukkaavasti henkilön toimintaan muita ihmisiä tai ympäristöä kohtaan. Ja mielestäni tähän ei pitäisi vaikuttaa se, oletko julkkiskokki vai Matti Meikäläinen.
Valitettavasti Suomessa (ja länsimaissa ylipäätään) on viime aikoina vain päätetty urakalla vetää herneitä nenään kaikista huonosti asetelluista sanoista - ilman normaaliin inhimilliseen kanssakäymiseen kuuluvaa suodatinta ja armollisuutta toista ihmistä kohtaan. Arvomaailma kun on sellainen asia, että ei ole vain yhtä ainoa oikeaa - on niin monta, kuin on ajattelevaa ihmistäkin. Ja kun kyse on arvoista ja mielipiteistä, aggressiivisuus ei koskaan kannata. Sen sijaan armo ja ymmärrys ovat diplomatian avaimia - ovelien neuvottelutaktiikoiden lisäksi. Käytetään siis ennemmin niitä aseinamme, ja lupaan, ettei meitä naisia pysäytä mikään! Sitten, jos ne eivät riitä niin annetaan siitä avarista - mutta vasta sitten. Sanasotaan kun ei kannata käydä fyysisin asein.
Internet on nykyisin täynnä vihapuhetta ja raivofeminismistä näyttää tulleen yksi sen muodoista. Se on sitä itseään, jota heitetään kaikkien vähänkään epätasa-arvolta haiskahtavien aiheiden päälle. Otetaan esimerkiksi osan naisista suhtautuminen #metoo-kampanjaan osanottaneisiin miehiin. Kuulemma ei ollut cool, että myös miehet, jotka olivat kokeneet seksuaalista ahdistelua, julkaisivat #metoo. Osa oli sitä mieltä, että #metoo on vain naisten oikeus. Samalla ammuttiin tasa-arvo rämisten alas.
Tasa-arvoa ei voi rakentaa miehiä alentamalla. Sillä tiellä naiset eivät voi voittaa. Aggressiivisuus on aina väärä lähestymistapa asioihin, vaikka sanotaankin, että hyökkäys on paras puolustus. Ei kuitenkaan silloin, kun halutaan saavuttaa rauha ja uudenlainen status quo. Kyllä - olen feministi henkeen ja vereen, sillä mielestäni naiset ovat erityisiä, mutten usko, että sukupuoli estäisi ketään meistä tekemästä haluamiamme asioita. Olen kuitenkin huolestunut siitä vahvasta negatiivisesta konnotaatiosta, joka feminismiin yhä liitetään ja jota vihapuheeksi muuttunut raivofeminismi ruokkii entisestään.
Mielestäni ei ole kenenkään - edes feministin - oikeus tuomita toisen arvomaailmaa - kunhan se ei näy tämän teoissa epätasa-arvoa edistävällä tavalla. Otetaan toinen esimerkki Kari Aihisen esiintymisestä Puoli seitsemän -ohjelmassa: Aihinen sohaisi ampiaispesään puhuessaan "fysiikan laeista" ja äitiydestä syynä sille, että ravintola-alalla on niin vähän naisia. En väitä, etteikö Aihisen sanojen asettelu asiaan olisi ollut vähän tökerö, mutta ajatus huonon ulosannin takana oli ihan järkeenkäypä. Eikä asian ytimellä mielestäni ole edes väliä, sillä Aihinen ei missään vaiheessa antanut ymmärtää, että itse syrjisi naisia mainitsemiensa "fysiikan lakien" vuoksi - hän vain yksinkertaisesti puhui omista lähtökohdistaan ja perinteisen arvomaailman kuplasta, jossa ainakin Me Naiset -lehden parin vuoden takaisen jutun perusteella he vaimonsa kanssa elävät onnellisesti. Siinä ei pitäisi olla mitään väärää ja ainakin viimeksi, kun tarkistin, sananvapaus ei ole Suomessa rangaistavaa niin kauan, kun omat mielipiteet eivät vaikuta loukkaavasti henkilön toimintaan muita ihmisiä tai ympäristöä kohtaan. Ja mielestäni tähän ei pitäisi vaikuttaa se, oletko julkkiskokki vai Matti Meikäläinen.
Valitettavasti Suomessa (ja länsimaissa ylipäätään) on viime aikoina vain päätetty urakalla vetää herneitä nenään kaikista huonosti asetelluista sanoista - ilman normaaliin inhimilliseen kanssakäymiseen kuuluvaa suodatinta ja armollisuutta toista ihmistä kohtaan. Arvomaailma kun on sellainen asia, että ei ole vain yhtä ainoa oikeaa - on niin monta, kuin on ajattelevaa ihmistäkin. Ja kun kyse on arvoista ja mielipiteistä, aggressiivisuus ei koskaan kannata. Sen sijaan armo ja ymmärrys ovat diplomatian avaimia - ovelien neuvottelutaktiikoiden lisäksi. Käytetään siis ennemmin niitä aseinamme, ja lupaan, ettei meitä naisia pysäytä mikään! Sitten, jos ne eivät riitä niin annetaan siitä avarista - mutta vasta sitten. Sanasotaan kun ei kannata käydä fyysisin asein.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti