torstai 30. maaliskuuta 2017

Rakkautta ensi puraisulla: Reloven brunssi

Bongasin taannoin Delicious life with Karkkia Instagramista todella herkullisen näköisen brunssibuffetin. Kattaus jäi kummittelemaan mieleeni ja kun selvisi, että myös ystäväni oli nähnyt samaisen kuvan, päätimme siltä sekunnilta varata pöydän Reloven gluteenittomalle viikonloppubrunssille. Kyllä, luit aivan oikein: gluteenittomalle. Tiukka tammikuu, jolla aloitin vuoteni, avasi silmäni ruokarajoitteisuuden vaikeudelle - etenkin astuttaessa oman kotioven ulkopuolelle. Pelkästään kasviperäisen maidon pyytäminen erikseen lounaan jälkkärikahviin on yllättävän vaivalloista, kun sen joutuu tekemään joka ikinen päivä. Puhumattakaan liudasta kysymyksiä, jotka esitin tarjoilijalle sen kerran, kun tammikuussa eksyin ulos illalliselle. Tämä siis Shelterissä, josta kirjoitin täälä.

Yllätyin kuitenkin iloisesti, miten paljon vaihtoehtoja tuola on tarjolla, kun vain osaa kysyä! Tosin näin ei varmasti ole ollut pitkään. Luulen, että Suomeen muutama vuosi sitten iskenyt ruokabuumi on raottanut myös erityisruokavalioiden maailmaa isommalle yleisölle. Ihmisten lisääntynyt arvostus ruokaa ja sen sosiaalista merkitystä kohtaan sekä herännyt kiinnostus ruoan alkuperään ja puhtauteen ovat laajentaneet yleistä tietoutta ruoasta ja levittäneet kokeilunhalua erilaisiin ruokavalioihin esim. painonhallinnan keinona. Nimimerkillä: gluteenittomuus osana myös omaa häädiettiä.

Muun muassa laktoosittomien ja gluteenittomien tuotteiden tarjonnan kasvu on riemuvoitto niille, joiden on pakko noudattaa tiettyä ruokavaliota allergian tai muun sairauden vuoksi, mutta vielä on paljon tehtävää esim. vegaanisella saralla. Reloven viikonloppubrunssi Töölössä on kuitenkin malliesimerkki erilaisten ruokavaliosuuntausten huomioimisesta ja yhdistelystä mitä maukkaimmalla tavalla!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Nimensä mukainen Kolmon3n

Kallion helmeksi tituleerattu ravintola Kolmon3n oli pyörinyt mielessäni (ja to test -listallani) viime vuoden Taste of Helsingistä lähtien. Nimeltä mainitsemattomat henkilöt lähelläni kuitenkin kieltäytyivät astumasta Kaisaniemeä syvemmälle itä-Helsinkiin ja kärsin pitkään vakavasta seuranpuutoksesta - kunnes keksin pyytää ex-työkavereitani viettämään kanssani myöhästyneitä synttäreitä. Kyseisiä naisia ei tarvinnut Kallioon sen kummemmin maanitella ja niin olimme jo seuraavana perjantai-iltana matkalla kohti 3. linjaa.

Naiset päätyivät tilaamaan Kolmos3en menun + viinipaketin, mutta allekirjoittanut tyytyi juomaan vain lasillisen ja vaihtoi jälkiruoan juustoihin - koska häädietti. Juustovalikoima sattui kuitenkaan olemaan todella mieleeni ja Lehtikuohuhan nyt maistuu aina, vaikkei sitä oikein annoksiin pystykään mätsäämään.

Sieniallergiani vuoksi en myöskään voinut syödä menun toista alkuruokaa, osterivinokasrisottoa. Sen sijaan sain kalaohukaisia, jotka osoittautuivatkin illan parhaaksi annokseksi! Ne olivat juuri niin rapeita ja merellisiä, kuin pitikin, mutta myös raikkaita päälle pirskotellun porkkana"siirapin" ansiosta. Pääruokana tarjoiltu nieriä-annos ei sekään vetänyt vertoja kalaohukaisille, vaikka hyvää olikin. Tosin moitimme kaikki kyseistä annosta todella pieneksi.. Ja itseasiassa sama vaiva oli havaittavissa jokaisella lautasella, eikä illan päätteeksi todellakaan voinut sanoa olevansa täynnä. Summa summarum: kaikki maistui hyvältä, mutta haisi yliyrittämiseltä. Seurueemme tuomio oli ravintolan nimen mukainen: kauempana kärjestä, kuin mitä aluksi uskoisi. Tai ehkä odotuksemme vain olivat liian korkeat.
Savustettua artisokkaa, porkkanaa ja mustajuurta
Kalaohukainen, juureskaviaaria ja mätiä
Paahdettua nieriää, kampasimpukkaa ja herneitä
Karpalojäädykettä ja suolatoffeeta
Suomalainen juustovalikoima
Kolmos3n sekamelska

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kevätsesongin avaus: parsarisotto

Onnistuneen risoton salaisuus ei oikeasti ole mikään salaisuus. Avaimet onnistumiseen tämän italialaisen klassikon kanssa ovat kunnon risottoriisi, reilu loraus kuivaa valkoviiniä ja aito Parmesan. Ne pelastavat avuttomammankin kokin ja antavat vaikutelman siitä, että kaikki on under control. Hyvien raaka-aineiden lisäksi risottoa täytyy kuitenkin myös malttaa hämmentää. Kauhan varressa seisominen on tärkeää, jotta riisistä saadaan irtoamaan tarpeeksi tärkkelystä. Tärkkelys nimittäin on se, mikä tekee risoton koostumuksesta kermaisen - ei creme fraiche. Sitäpaitsi se tulee ihan väärästä valtiostakin.

Vaikka perusrisotto selviää ihan omillaankin, parsa on sille hyvä kaveri. Rakastan parsaa - ja rakastan risottoa. Siksi tämä seuraava resepti poikkeuksetta avaa meidän keittiömme parsakauden.

Edustan itse sitä koulukuntaa, joka kuorii parsat. Olen testannut höyryttää parsoja sekä kuorellisina, että kuorettomina ja ainakin omassa suussani kuoret saavat parsat maistumaan puulta. Myönnän, että kuorimaveitsen kanssa leikkiminen on äärimmäisen turhauttavaa, mutta tässäpä ohjeessa kuivista päistä ja kuorista keitetään ihana kasvisliemi risotolle ja lupaan, että kaikki vaiva on sen arvoista!

Parsarisotto


nippu parsoja
1 iso sipuli
2 dl risottoriisiä
1 dl kuivaa valkoviiniä
noin 5 dl itsetehtyä kasvislientä*
raastettua parmesania
oliiviöljyä
voita
suolaa ja pippuria

*Poista parsoista puinen osa tunnustelemalla, mistä kohdin varsi napsahtaa poikki. Tämän jälkeen kuori parsat nuppuja lukuunottamatta.  Mausta 5 dl vettä ripauksella suolaa ja ala hiljalleen keittämään kuoria ja varsien puisia osia. Paloittele kuoritut parsat haluamasi kokoisiksi paloiksi - esim. peukalonpää on hyvä mitta. Höyrytä parsapaloja noin 1 desilitrassa suolalla maustettua vettä. Pari minuuttia riittää, sillä palat saavat jäädä reilusti al denteiksi. Ota parsojen keitinvesi talteen ja jäähdytä palat kylmässä vedessä. Lisää keitinvesi tuleilla olevaan kasvisliemeen ja siivilöi se talteen.

Kuullota kattilassa runsaassa voissa silputtu sipuli, kunnes se pehmenee. Älä ruskista. Lisää sekaan riisi ja hämmennä, kunnes riisi muuttuu hivenen läpikuultavaksi. Lisää viini ja anna kiehahtaa siten, että neste haihtuu lähes kokonaan. Kaada sen jälkeen kattilaan pari desiä itsetekemääsi kasvislientä. Hämmennä nestettä riisiin ja anna välillä imeytyä. Risotto saa kiehua koko ajan hiljalleen, mutta älä päästä sitä kuivumaan. Käytä tarvittaessa enemmän lientä. Jatka, kunnes risotto on pehmeän täyteläistä, mutta jyvät edelleen kiinteitä. Tämä vie noin 20 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita mukaan muutama teelusikallinen voita sekä runsaasti raastettua parmesania. Lisää lopuksi keitetyt parsapalat ja sekoita. Ripottele päälle vielä hieman parmesania ja tarjoile välittömästi.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Tj 183

6 kuukautta. Kuusi kuukautta. Siis puoli vuotta. Tasan. Vain! Tiedättehän: meidän häihin.

Tai välttämättä ette tiedä.. En ole täälä blogin puolella juurikaan humuillut. Itseasiassa en ole muuallakaan humuillut niin paljon, kuin olisin itseltäni odottannut. Se ei tarkota, ettenkö haluaisi naimisiin - ehdottomasti haluan olla rouva ja J:n vaimo, se on selvä. Haluan myös pitää häät - olen niistä haaveillut ihan pikkutytöstä asti. Isoista, ylellisistä, viimeistellyisä prinsessahäistä...joiden kustannuksille en ole sen kummemmin uhrannut ajatuksiani. Ennen kuin nyt, kun unelma on käymässä toteen. Ja raha on lähes lamauttanut minut. 

Kyllä, kaikki maksaa. Mutta häissä kaikki maksaa x vierasmäärä ja vielä vähän enemmän. Summille, joista häiden ympärillä puhutaan, löytyisi kymmeniä muitakin käyttökohteita. Mutta en sano, että ne olisivat parempia. Osa varmasti olisi käytännöllisempiä tai ainakin kauaskantoisempia, mutta olen ajatellut meneväni naimisiin vain kerran ja 9.9.2017 tulee olemaan tähänastisen, sekä varmasti pitkälti myös tulevan, elämäni tärkein ja hienoin päivä. Miksen siis panoistaisi siihen kaikella sillä, millä voin?

Mitä on jo tehty:

Varattu kirkko & juhlapaikka + majoitus
- Meidät vihitään Levin Marian kappelissa ja juhlimme Levi Summitissa sekä majoitumme juhlapaikan yhteydessä Hotelli Levi Panoramassa. 

Varattu valokuvaaja sekä videokuvaaja
- Häämme tulee ikuistamaan aivan huikea Jaakko Sorvisto sekä 
videoimaan yhteistyössä Heart Visualsin kanssa Jesse Mäntylä

Buukattu bändi
- Illan musiikista vastaa todella taitava The Sense, joka lupasi tuoda juhlaan myös häivähdyksen 30-luvun jazzista. Ah! 

Palkattu hääsuunnittelija 
- Häiden suunnittelussa ja etenkin visuaalisessa ilmeessä meitä auttaa niin ihana Hey Look. Vaikka olen itse kova tyttö organisoimaan ja saan asioita tapahtumaan, meille oli alusta asti selvää, että palkkaamme myös hääsuunnittelijan huolehtimaan pienemmistä linjoista ja suunnitelmieni käytännön toteutuksesta. Koska en ole saksien kanssa kovin kätevä käsistäni, näkisin todennäköisesti vain painajaisia, jos joutuisin itse hoitamaan kutsut ja koristeet. On siis kaikille helpompaa, että eliminoin stressitekijät sillä saralla ja nään hääpainajaisia enää vain hääpuvulleni kaatuvasta punaviinistä. 

Lähetetty Save the Datet
- Koska päädyimme juhlimaan häitämme sen verran syvällä pohjoisessa, että tietyllä tapaa voidaan jo puhua "destination weddingistä" ja vieraidenkin olisi hyvä aloittaa matkavalmistelut hyvissä ajoin, omaksuimme amerikkalaisen mallin ja postitimme Save the Date -kortit marraskuussa. 

Tilattu morsiamen hääpuku
- Pukuni löytyi jo syksyllä ja tilasin sen vuodenvaihteessa, koska osalla suunnittelijoista toimitusajat voivat olla jopa yli puoli vuotta. Liikkeitä kiertäessäni ja pukuja toisensa perään sovitellessani kuitenkin pelkäsin, että kaikista ikiaikaisista hääunelmistani huolimatta kuulun sittenkin siihen vähemmistöön, joka kyllä pitää puvustaan ja näyttää siinä upealta, mutta ei ole kokenut kouraisua mahan pohjassa merkiksi siitä, että tämä on nyt the puku. Alistuin jo melkein kohtalooni tunneköyhänä morsiamena ja olin tilaamassa järjellä valitsemaani pukua, kun sitten se tuli vastaan - enkä meinannut pysyä nahoissani! Hymyilin vain tyhmänä ja hihittelin. Taisin jossain välissä tirauttaa muutaman onnen kyyneleenkin. Tai helpotuksen. En tiedä enää, eikä sillä ole mitään väliäkään: unelmieni puku on matkalla ja saapuu Suomeen kesällä! 

Tilattu sulhasen hääpuku
- Koska halusimme mahdollisimman istuvan ratkaisun, olimme alusta asti J:n kanssa yhtä mieltä siitä, että emme vuokraisi hänelle pukua vaan ostaisimme uuden. Tämä rajasi pois shaketin ja frakin, joiden jatkokäyttö olisi minimaalista. J itse haaveili smokista, mutta etiketinrakastajana minulle se ei tullut kysymykseenkään, koska vihkiminen tapahtuu päivällä ja smokki on iltajuhlapuku tarkoittaen, että sen pitäminen on sallittua vasta klo 18 jälkeen. Kröhöm, kyllä - nämä ovat elintärkeitä asioita. Ainoa jäljelle jäänyt vaihtoehto oli siis puku, mutta koska J käyttää sellaisia töissä päivittäin, tarvittiin vähän jotain enemmän. Wanhan sataman häämessuilta bongasin Helsinkiin liikkeensä avanneen Sartoria Rossin ja messutarjouksen houkuttelemana piipahdimme paikalle. Tuntia myöhemmin meille oli myyty koko komeus: puku, liivi, paita ja härpäkkeet. 

Ostettu morsiamen vihkisormus
- Kihlautuessamme hankimme sormukset molemmille ja J:lle nimenomaan sillä ajatuksella, että sama rinkula on myös hänen vihkisormuksensa. Ymmärtääkseni tämä on Suomessa se kaikkein yleisin käytäntö, kun täällä on tavattu aina "vaihtaa kihlat" eli hankkia molemmille sormukset, eikä tehdä kuten Jenkeissä, että kihlauduttaessa vain nainen "merkitään" ja hän kantaa sormusta. Vihkisormukseni hankinnassa hyödynsimme jälleen Wanhan sataman häämessuilla olleen tarjouksen Lindroosin tuotteista. J:n sormus teetettiin taannoin Aito Helsingin Petrin käsialana ja lopputulos on upean miehekkään rouhea! 

Varattu häämatka
- Jos itse häät ovat allekirjoittaneen projekti, J vastaa häämatkasta ja hänellä on ollut siitä selvät sävelet jo muutaman vuoden: Havaiji it is! Lähdemme matkaan heti Leviltä palattuamme ja nautiskelemme rapakon takana kokonaiset 1,5 viikkkoa. Ah! 

Varattu hääseurueen kampaukset & meikit
- Kaason ja äitien kanssa valtaamme hääpäivän aamuna Hullu Poro Relax Centerin ja pystytämme sinne tukikohtamme: luvassa on paljon hiuslakkaa, puuteria ja shampanjaa! 

Ostettu kaason puku
- Juhlan teemavärit ovat syksyisen syviä ja toteutamme niitä kaason ja bestmanin pukeutumisesta alkaen. Kaasolle löytyi juuri oikeansävyinen pitkä mekko By Malinalta eikä puutu enää, kuin samansävyiset härpäkkeet bestmanilta. Mistä päästäänkin..

..tämän hetkiseen To do -listaan:  

Bestmanin asusteet
Hääparin vanhempien puvut
Kutsut
Kakku

Olen kuitenkin rauhallisin mielin, koska koen meidän olevan hyvällä mallilla järjestelyissä ja hääsuunnittelijat ovat korvaamaton apu tällaiselle luonnostaan tumpelolle askartelija-paskartelijalle. Luotan heihin täysin kaikessa stailauksessa sekä juhlan koordinoinnissa. Lisäksi Levin päässä juhlapaikkamme henkiökunta on niin superauttavaista kaikissa käytännön järjestelyissä, että sisäinen bridezillani taitaa jäädä kuoriutumatta. Ainakin vielä tuntuu siltä. Mutta otetaan uusi arvio sitten reilun 5 kuukauden päästä. 

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Suojassa & Ruosteisessa

eli Shelterissä & Rustyssa! Vaikka ensin mainitun ruoka ei vakuuttanut, jälkimmäisen cocktailit siivittivät tyttöjen illan sellaisiin sfääreihin, että tiputetuksi tuli kaikki kivet työnhausta ehkäisyyn ja seuraavana aamuna sydän tuntui höyhenenkevyeltä. Sen sijaan pää painoi 10 kiloa enemmän. Miksiköhän..?

Olin kyllä törmännyt Shelteristä kirjoitettuihin juttuihin sielä täälä, mutta jos joku olisi minulta kysynyt, mitä ihmiset ovat olleet viime kesän lopulla avatusta ravintolasta mieltä, en olisi osannut vastata. Sen verran tiesin, että ravintolan taustalla häärivät Suomen Top Chef Teemu Laurell ja Ragusta tuttu Antti Asujamaa, mutta tästä huolimatta en ollut luonut itselleni kummempia ennakko-odotuksia. Astuin siis avoimin mielin sisään steampunk'ahtavaan miljööseen Kanavanrannan punatiilimakasiinissa ja ensimmäinen ajatukseni oli, että sisustus sopi ympäristöönsä. Hämärä sali henki teollisuutta, jota sen seinät ovat historiassaan nähneet.

Koska illan deittini ei ollut vielä saapunut, päätin ottaa lasillisen viiniä: seuraksi ja tiukan tammikuun loppumisen kunniaksi. Listalta ei kuitenkaan löytynyt Rieslingiä laseittain eikä sillä hetkellä mikään muukaan houkutellut. Myös alkoholittomien juomien lista oli sen verran olematon, että päädyin odottamaan ystävääni kuivin suin.

Seuralaiseni saavuttua söimme kolme ruokalajia ja kahvit ennen siirtymistämme yläkertaan. Jokainen annos kyllä oli edeltäjäänsä parempi, mutta siitä huolimatta lautaselliset eivät tuntuneet pääsevän vauhtiin. Maut olivat perushyviä ja saman raaka-aineen eri tekstuurien yhdistely piristi annoksia kivasti, mutta kooltaan ne olivat sen verran nafteja, että täyteen emme tulleet sillä tavalla, kuin ravintolassa toivoo. Tiedäthän: että housut vähän kinnaavat ja olet sen verran lähellä ähkyä, ettet mielellään enää söisi mitään lisää. No, niin ei käyny Shelterissä. Melkein olisin jälkkärin jälkeen tarvinnut koko setin uudelleen.
Maksettuamme kipusimme portaat ylös jälkiruoan jälkiruoille ja onnistuimme nappaamaan baarin parhaat paikat nojatuoleista sähkötakan edustalta. Yhdeksän aikoihin salissa oli vielä väljää, mutta puolilta öin lähtöä tehdessämme, oli jokainen tuoli jo käytössä. Torstaista lauantaihin Rustyn ovet ovat avoinna aina aamuneljään saakka, tiistai-keskiviikko klo 00 asti.

Rusty kuuluu samaan cokctail-klaaniin Liberty & Deathin, Trillby & Chadwickin, Books & Antiquesin ja 100 Dogsin kanssa. Taustalla vaikuttaa helsinkiläisten baari-alan ammattilaisten yhteenliittymä, Son of Punch. Tilaa Rustyssa on melkein yhtä paljoin, kuin kaikissa muissa Son of Punchin baareissa yhteensä, mutta vaikka se on klaanin ensimmäinen selvästi useamman asiakaspaikan ratkaisu, palvelun henkilökohtaisuus ei ole hävinnyt minnekään - lasillisten herkullisuudesta puhumattakaan!