maanantai 16. tammikuuta 2017

Kvinoa sekamelska

Hyvää uutta vuotta kaikille!


Se on täälä aloitettu tiukalla tammikuulla: tipaton, lihaton, herkuton. Paitsi raakasuklaa. Sen kohtuukäyttö on sallittua. Täytyyhän tytöllä nyt jotain tukea olla, kun se aika kuukaudesta vie kaiken energian. Yläasteen liikunnanopettajaa juoksulenkki ehkä auttaa, mutta itse en ole hänen vinkistään löytänyt lohtua. Sen sijaan lasillinen punaviiniä lohduttaa aina, mutta nyt sellainen on no go. 

Mistään uudenvuodenlupauksesta tässä tiukassa tammikuussa ei kuitenkaan ole kyse. Itseasiassa en tehnyt vuodelle 2017 yhtäkään lupausta. Yhden tein kuitenkin jo vuodelle 2018: silloin osallistun Vaakakapinaan. Nykyaika tarvitsee naisten nousua barrikadeille omien vartaloidensa hyväksymisen sekä hyvän elämän puolesta ja annan vastarintaliikkeelle täyden tukeni. Mutta osallistua en voi, koska sattumoisin tänä vuonna nyt vain pitää näyttää hyvältä kuvissa - hääkuvissa nimittäin! Olen aina sanonut, että jos joskus olen elämäni kunnossa niin hääpäivänäni. Siitä jää vähintään albumin kokoinen määrä muistoja, joihin palataan uudelleen ja uudelleen, yksin ja yhdessä, yleisön kera ja ilman.. Joten yhtä kärsimystähän se olisi, jos joka kerta pitäisi kauhistella, miten possulta silloin näytti. Ja kun nyt vihdoin löysin sen oikean puvunkin niin onhan siihen mahduttava! Voin sitä sitten ihastella päälläni edes kuvista, kun rakkauskilot taas alkavat kertymään.. 

Vaikka päätin vuoden alusta tiputtaa punaisen lihan ruokavaliostani jo ennen, kuin olin kuullutkaan Vegaanihaasteesta, marssin nyt ylpeänä sen riveissä. Tosin syön kyllä kalaa ja maitotuotteita, mutta lihattomuus sinällään ei ole minulle aivan uusi juttu: olen silloin tällöin itsekin haastanut itseni eripituisiin pätkiin ilman punaista lihaa ja joskus ilman kanaa ja kalkkunaakin. Kasvispainotteinen ruokavalio keventää kivasti oloa silloin, kun on tullut syötyä liikaa ja joka puolelta turvottaa. Myös J on viimeisen parin viikon aikana huomannut, ettei vegaanius ole pelkkää salaatin puputtamista, vaikka kertoikin nähneensä jo useammin kuin kerran unta mehevästä naudan sisäfilepihvistä ja sinappi-konjakkikastikkeesta. Joo - kelpaisi mullekin.

Lihattomuuteen ei siis kohdallani liity mitään eettisiä perusteita, vaikka olenkin huolissani tuotannon ympäristövaikutuksista. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että ruokavalion pysyvän kutistamisen sijaan pyrin itse vähentämään elintarvikealan aiheuttamaa kuormitusta oman ruokahävikin minimoinnilla. Suomalaiset heittävät vuodessa 120-160 milj. kiloa ruokaa roskiin. Se on 20-30 kg per henkilö! Kyllä - elintarvikkeet pilaantuvat nopeasti, mutta sitä suuremmalla syyllä niiden käyttö tulisi ostohetkellä miettiä loppuun saakka. Suunnittelen jo kaupassa, mitä parin päivän päästä teen tämäniltaisesta kaalilaatikosta ylijäävälle kerälle. Voimme syödä vaikka wokia! Ja jos porkkanoita ei silloin tule käytettyä kaikkia, seuraavana päivänä paahdetaan ne uunissa kanafileiden kaveriksi. Ja jos en keksi mitään muuta, keitän kvinoaa ja heitän sekaan vähä sitä sun tätä. Quinoa mess on 2010-luvun pyttipannu: siihen voi tyhjätä kaapin ja nauttia maitolasillisen kanssa. Juuri kuten mummani teki aina perjantaisin. 

Viivin quinoa mess (2 annosta)

1 dl kvinoaa
2 dl vettä
suolaa

..ja sitten vain mitä jääkaapista kulloinkin sattuu löytymään..
- avokadoa
- kirsikkatomaatteja
- kurkkua
- omenaa
- granaattiomenaa
- sipulia
- kukka-ja/tai parsakaalia
- herneitä
- papuja
- lohta
- kanaa
- kananmunia paistettuna tai keitettynä
- raejuustoa
- Fetaa

Huuhtele ja keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan. Itse olen tykästynyt SunSpeltin kotimaiseen luomukvinoaan, joka keittyy suht. puuromaiseksi. Jos kuitenkin pidät irtonaisemmasta lopputuloksesta, käytä ennemmin esim. GoGreenin quinoaa. Osa "täytteistä" vaatii esikäsittelyä, mutta kätevintähän tietysti olisi, jos eilen höyrytetystä kukkakaalista olisi jäänyt vähän yli tai jääkaapissa nököttäisi yksinäinen kanafilee kenties jo valmiiksi paistettuna ja sen voisi vain suikaloida mukaan.

Kuvan kulhon täytin kirsikkatomaateilla, avokadolla, edellisenä iltana uunissa paahdetuilla bataateilla, Edamame-pavuilla ja raejuustolla. Pohjalle heitin vielä salaattipedin pian nahistumassa olevista vuonankaaleista. Ja volá: jääkaappi tyhjeni kertakokkauksella! 
---
Niin! Ei tämä tiukka tammikuu rajoitu pelkkiin fyysisiin puutteisiin. Olen myöskin työtön. Tosin omasta tahdostani - nimittäin tälläkin hetkellä Chromen taustalla väijyy auki Word-tiedosto nimeltään Gradu. Mutta miksi, oi miksi rutinoituminen sen kirjoittamiseen on näin vaikeaa? Yllätän itseni päivän aikana noin 5-8 kertaa tuijottamasta ikkunasta ulos ja haaveilemasta motivaation iskemisestä etupihallemme. Jos tämä blogi jossain vaiheessa hiljenee kuukausikausiksi niin tiedätte salaman osuneen. Mitä tosin jaksan epäillä. Mutta toivoa. 

0 kommenttia:

Lähetä kommentti