FODMAP brunssi

Tammikuussa Deli Cafe Mayan aamuissa on häärinyt A Brit in Helsinki -blogin Paul ja hänen vallassaan kahvilassa on testattu, miten vegaanimenu puree yleisöön. Kävin itsekin eräänä aamuna istumassa Punavuorenkatu 3:ssa ja paprikahummus & omena"voi" + vihreä smoothiebowl oli yksi parhaista saamistani aamupaloista ja se pesi mennen tullen mättöisät buffetit. Vahva suositus siis, sillä kuulemma konsepti tulee jatkumaan, vaikka itse kokeilun huipennus nähtiinkin viime sunnuntaina, kun Paul ja Ärtyvät ämmät yhdistivät voimansa ja tarjoilivat vegaanisen low-FODMAP brunssin Deli Cafe Mayan tiloissa. Myös Brunssikeijo oli paikalla!

Älä huoli - FODMAP kuulosti ensin myös mulle koodikieleltä, jota en puhu, mutta sen kun löi Googleen niin heti viisastui! Kyseessä on siis ruokavalio, jolla pyritään helpottamaan IBS:ään, eli ärtyvän suolen oireyhtymään liittyviä vatsavaivoja. Lyhenne FODMAP tulee sanoista Fermentable Oligosaccharides, Disaccharides, Monosaccharides and Polyols, eli suomeksi fermentoituvat oligosakkaridit, disakkaridit, monosakkaridit ja polyolit. Ruokavalio pohjautuu tieteellisiin tutkimuksiin, joissa on havaittu, että tiettyjen raaka-aineiden hiilihydraatit imeytyvät elimistöön huonommin ja fermentoituessaan suolistossa aiheuttavat vatsakipuja, turvotusta, ilmavaivoja, ummetusta, närästystä ja muita ruoansulatusongelmia. Oireita voi kuitenkin yrittää ennalta ehkäistä jättämällä ruokavaliosta pois nämä tietyt raaka-aineet ja juuri siten oli tehty Punavuoressa viime sunnuntaina. Ja kyllä oli namia! Valitettavasti vain iPhone-kuvat eivät tee tarjoiluille niiden ansaitsemaan oikeutta. Nikon jäi lähtöhässäkässä nököttämään eteisen pöydälle..

24 euron hintainen kokonaisuus piti sisällään kahvin/teen, noutopöydän ja kaksi erikseen valittavaa annosta. Olimme J:n kanssa samikset ja neljästä vaihtoehdosta pitäydyimme molemmat espanjanlaisessa omeletissa perunalla, pinaatilla ja fetalla sekä suklaasmoothiebowlissa. Annokset olivat supermaukkaita, enkä olisi itse niistä raaka-aineista kyllä kotona onnistunut. Allekirjoittaneelle tosin olisi täyteen vatsaan riittänyt pelkkä noutopöytäkin. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy.. 

Vaikka tofusalaatti oli huippuhyvää, ihan ykkösiä olivat kaikki dippitahnat ja niihin sovitetut lohkoperunat. Porkkanalevite meni yksiin myös siemennäkkärin kanssa, mutta pesto se vasta räjäytti potin. Omnom! 

Iso kiitos herkullisesta (mutta myös valistavasta) brunssista Ärjyville ämmille ja britille Helsingissä. Toivottavasti näkisimme ainakin vielä toisen samanlaisen sunnuntaiaamun! 

---

Syömisen päälle kipaisimme päiväleffaan tarkistamaan La La Landin. Vaikka aamupala ei aiheuttanut minkäänlaisia mahanpuruja, elokuva sai niitä aikaan. Emme tykänneet: tarina oli heppoinen, ellei jopa olematon ja lallatukset niin irrallisia, etteivät osaltaan kantaneet vähäistä juonta yhtään eteenpäin. Eikö porukka ole ennen nähnyt musikaaleja, kun hehkuttaa moistaa kuraa? Ainoan ison plussan annan kameratyöskentelystä ja se onneksi on yhtenä elokuvan haalimasta 13 Oscar-ehdokkuudesta. Kolmestatoista!? En ymmärrä. 

Love Me Do

Voi häät - ne ovat vajaan 8 kuukauden päässä! Onneksi mulla on kaikki nyt jo aika hyvällä mallilla, mutta isojen viivojen vetämisen jälkeen alkaa kuva pienentymään ja uutta organisoitavaa ilmestyy koko ajan. Vaikka ihan yksityiskohtaisimmista jutuista vastaa meidän hääsuunnittelijat (ihana ja innovatiivinen Hey Look) niin kyllä itsellekin vaan kaikenlaista tekemistä kertyy ja kontrollifriikkinä luonteena jopa haalin vastuuta vähän kaikesta. Bridezilla? Ee-hei!

Vaikka meillä on alusta asti ollut aika selvät sävelet kaikessa, on ollut antoisaa kiertää häämessuja. Mitään konkreettista niiltä ei tosin ole mulle käteen jäänyt, mutta voinen syyttää siitä vain itseäni: kuulun nimittäin niihin morsiamiin, jotka ovat haaveilleet naimisiin menemisestä ihan pienestä pitäen ja suunnitelmat häiden varalle ovat olleet valmiina jo muutaman vuoden - vain sulhanen on puuttunut! En siis ole kokenut tarvetta kartoittaa hääpaikkoja tai cateringeja tai sormuksia tai oikein pukujakaan, koska tämänhetkinen muoti on vähän haastava morsiamelle, jonka sulhanen ei pidä pitsistä.. Mutta onneksi siitä ei tarvitse enää murehtia, koska unelmieni puku saapuu elokuun alussa - ja se on täysin pitsitön. Tehtävä suoritettu!

Morsiammelle, joka ei vielä ole päässyt omista haavekuvistaan edes Pinterestiin asti, häämessut ovat kuitenkin todella hyvä startti suunnittelulle. Kannattaa tosin huomioida, että tarjotna on aika aluekohtaista eli Turussa häänsä järjestävä pari ei välttämättä saa niin paljon irti Tampereen häämessuista, kuin juuri Pirkanmaalle omia juhliaan suunnittelevat. Tai näin ainakin itse koin viime talvena, kun kiersin häämessut Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Ihan Ouluun asti en lähtenyt, vaikka näin jälkikäteen se olisi voinut ollakin ihan hyvä ratkaisu, kun tuonne pohjoisempaan nyt olemme omissa suunnitelmissamme päätyneet. Sieltä olisi voinu jäädä käteen jotain muutakin, kuin hyvä mieli. Fiilis oli kuitenkin syy, miksi palasin myös tänä vuonna Love Me Do:hon, vaikka tiesin, ettei sieltä löytyisi meille mitään sen kummempaa apua eikä välttämättä edes ajatuksia. Kaapelilla järjestettävän tapahtuman tunnelma on kuitenkin niin tarttuva, että paikalle oli päästävä vain imemään kaikkea sitä ihanaa häähumua ja hössötystä, josta on onnisuttu karsimaan kaupallisuus minimiin. Siksi se oli oikea paikka myös J:lle menettää häämessupoikuutensa. Nyt sulhanenkin siis on virallisesti saanut kasteensa, kun alla on edes yhdet kärsityt häämessut.

Love Me Do ei pettänyt tälläkään kertaa ja saimme itseasiassa joitan ideoitakin kutsujen tyyliin sekä J:n pukuun ja sen värimaailmaan. Kansainvälisen häämuotinäytöksen pukuloisto ei meitä kuitenkaan vakuuttanut: suoraan sanottuna en itse olisi yhtäkään catwalkin pukua laittanut päälleni ja miehetkin oli puettu oudon vaaleisiin. Mutta erikoiset kimppuratkaisut sen sijaan vangitsivat katseeni! Valitettavasti kuitenkin vasta paikan päällä huomasin, että Nikonini ei ollut ihan kunnossa.. Se sai tuossa kesemmällä Nuuksiossa vähä osumaa, mutta en ole joutunut moittimaan sen toimintaa ennen kuin nyt yrittäessäni kuvata liikettä vähän hämärässä ristivalaistuksessa. Iskun saanut salama ei vaan ottanut toimiakseen kunnolla ja siksi 100/200 kuvasta oli ihan julkaisukelvottomia. Vähän tärinää on osassa näitäkin pukukuvia, mutta sentään menettelevät. En voi kuin pahoitella. 

Joo ei, älkää huoliko: Viivin vauhdissa ei ole muuttumassa hääblogiksi. Mutta välillä on kiva vähä intoilla näitäkin juttuja - morsiamelle se siis sallittakoon. 

Kvinoasalaatti - mikä ihana hävikkiherkku!

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Se on täälä aloitettu tiukalla tammikuulla: tipaton, lihaton, herkuton. Paitsi raakasuklaa. Sen kohtuukäyttö on sallittua. Täytyyhän tytöllä nyt jotain tukea olla, kun se aika kuukaudesta vie kaiken energian. Yläasteen liikunnanopettajaa juoksulenkki ehkä auttaa, mutta itse en ole hänen vinkistään löytänyt lohtua. Sen sijaan lasillinen punaviiniä lohduttaa aina, mutta nyt sellainen on no go. 

Mistään uudenvuodenlupauksesta tässä tiukassa tammikuussa ei kuitenkaan ole kyse. Itseasiassa en tehnyt vuodelle 2017 yhtäkään lupausta. Yhden tein kuitenkin jo vuodelle 2018: silloin osallistun Vaakakapinaan. Nykyaika tarvitsee naisten nousua barrikadeille omien vartaloidensa hyväksymisen sekä hyvän elämän puolesta ja annan vastarintaliikkeelle täyden tukeni. Mutta osallistua en voi, koska sattumoisin tänä vuonna nyt vain pitää näyttää hyvältä kuvissa - hääkuvissa nimittäin! Olen aina sanonut, että jos joskus olen elämäni kunnossa niin hääpäivänäni. Siitä jää vähintään albumin kokoinen määrä muistoja, joihin palataan uudelleen ja uudelleen, yksin ja yhdessä, yleisön kera ja ilman.. Joten yhtä kärsimystähän se olisi, jos joka kerta pitäisi kauhistella, miten possulta silloin näytti. Ja kun nyt vihdoin löysin sen oikean puvunkin niin onhan siihen mahduttava! Voin sitä sitten ihastella päälläni edes kuvista, kun rakkauskilot taas alkavat kertymään.. 

Vaikka päätin vuoden alusta tiputtaa punaisen lihan ruokavaliostani jo ennen, kuin olin kuullutkaan Vegaanihaasteesta, marssin nyt ylpeänä sen riveissä. Tosin syön kyllä kalaa ja maitotuotteita, mutta lihattomuus sinällään ei ole minulle aivan uusi juttu: olen silloin tällöin itsekin haastanut itseni eripituisiin pätkiin ilman punaista lihaa ja joskus ilman kanaa ja kalkkunaakin. Kasvispainotteinen ruokavalio keventää kivasti oloa silloin, kun on tullut syötyä liikaa ja joka puolelta turvottaa. Myös J on viimeisen parin viikon aikana huomannut, ettei vegaanius ole pelkkää salaatin puputtamista, vaikka kertoikin nähneensä jo useammin kuin kerran unta mehevästä naudan sisäfilepihvistä ja sinappi-konjakkikastikkeesta. Joo - kelpaisi mullekin.

Lihattomuuteen ei siis kohdallani liity mitään eettisiä perusteita, vaikka olenkin huolissani tuotannon ympäristövaikutuksista. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että ruokavalion pysyvän kutistamisen sijaan pyrin itse vähentämään elintarvikealan aiheuttamaa kuormitusta oman ruokahävikin minimoinnilla. Suomalaiset heittävät vuodessa 120-160 milj. kiloa ruokaa roskiin. Se on 20-30 kg per henkilö! Kyllä - elintarvikkeet pilaantuvat nopeasti, mutta sitä suuremmalla syyllä niiden käyttö tulisi ostohetkellä miettiä loppuun saakka. Suunnittelen jo kaupassa, mitä parin päivän päästä teen tämäniltaisesta kaalilaatikosta ylijäävälle kerälle. Voimme syödä vaikka wokia! Ja jos porkkanoita ei silloin tule käytettyä kaikkia, seuraavana päivänä paahdetaan ne uunissa kanafileiden kaveriksi. Ja jos en keksi mitään muuta, keitän kvinoaa ja heitän sekaan vähä sitä sun tätä. Quinoa mess on 2010-luvun pyttipannu: siihen voi tyhjätä kaapin ja nauttia maitolasillisen kanssa. Juuri kuten mummani teki aina perjantaisin. 

Kvinoasalaatti aka quinoa mess (2 annosta)

1 dl kvinoaa
2 dl vettä
suolaa

..ja sitten vain mitä jääkaapista kulloinkin sattuu löytymään..
- avokadoa
- kirsikkatomaatteja
- kurkkua
- omenaa
- granaattiomenaa
- sipulia
- kukka-ja/tai parsakaalia
- herneitä
- papuja
- lohta
- kanaa
- kananmunia paistettuna tai keitettynä
- raejuustoa
- Fetaa

Huuhtele ja keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan. Itse olen tykästynyt SunSpeltin kotimaiseen luomukvinoaan, joka keittyy suht. puuromaiseksi. Jos kuitenkin pidät irtonaisemmasta lopputuloksesta, käytä ennemmin esim. GoGreenin quinoaa. Osa "täytteistä" vaatii esikäsittelyä, mutta kätevintähän tietysti olisi, jos eilen höyrytetystä kukkakaalista olisi jäänyt vähän yli tai jääkaapissa nököttäisi yksinäinen kanafilee kenties jo valmiiksi paistettuna ja sen voisi vain suikaloida mukaan.

Kuvan kulhon täytin kirsikkatomaateilla, avokadolla, edellisenä iltana uunissa paahdetuilla bataateilla, Edamame-pavuilla ja raejuustolla. Pohjalle heitin vielä salaattipedin pian nahistumassa olevista vuonankaaleista. Ja volá: jääkaappi tyhjeni kertakokkauksella! 

---

Niin! Ei tämä tiukka tammikuu rajoitu pelkkiin fyysisiin puutteisiin. Olen myöskin työtön. Tosin omasta tahdostani - nimittäin tälläkin hetkellä Chromen taustalla väijyy auki Word-tiedosto nimeltään Gradu. Mutta miksi, oi miksi rutinoituminen sen kirjoittamiseen on näin vaikeaa? Yllätän itseni päivän aikana noin 5-8 kertaa tuijottamasta ikkunasta ulos ja haaveilemasta motivaation iskemisestä etupihallemme. Jos tämä blogi jossain vaiheessa hiljenee kuukausikausiksi niin tiedätte salaman osuneen. Mitä tosin jaksan epäillä. Mutta toivoa.