tiistai 23. toukokuuta 2017

Töiden tuoksuinen katkarapupasta

Alkuvuodesta "valittelin" työttömäksi jäämistäni, vaikka kyse oli täysin omasta valinnastani. Lupasin itselleni (ja muutamalle muulle lähipiirissäni..) vuoden vaihtumisen jälkeen keskittää kaiken energiani gradun tekemiseen, mutta vähän toisin kävi. Tai osittain ainakin. Täyspäiväistä graduilua nimittäin kesti ehkä kuukauden, kunnes jo huomasin etsiväni enemmän ja vähemmän aktiivisesti uusia töitä. En vain voinut sille mitään: tälläinen eloisa handson-tyyppi tarvitsee teorioiden ja analyysien vastapainoksi myös jotain oikeaa tekemistä. Ihan vain pysyäkseen järjissään. Tällä kertaa kuitenkin tiesin tasan mitä halusin tehdä ja missä. Oikotie-ilmoituksissa kahlaamisen ja sen oikean metsästämisen sijaan ammuin teroitetun avoimen hakemusnuoleni muutamaan kriittisellä silmällä valitsemaani kohteeseen ja toivoin parasta. Ja niin vain tärppäsi!

Siispä aloitin uusissa hommissa ensin osa-aikasesti ja nyt näin kesää kohden kiihtyvämmällä tahdilla. Hommaa on riittänyt ja siksi täällä blogin puolella elämäni on vaikuttanut aika hiljaiselta. Vaikka aika tasapaksua arkea tässä on kyllä eletty: töitä, opintojen viimeistelyä, kovaa treenausta ja yksitoikkoista syömistä. Onneksi häät ovat jo ihan kohta! Vaikka välillä ollaan J:n kanssa toki repsahdettukin.. Töiden tiimoilta olen esimerkiksi tutustunut aiempaa lähemmin Crème Bonjourin -tuotteisiin ja bongannut brändin sivuilta jo useamman testiin menevän reseptin. En ole aikaisemmin omassa keittiössäni juuri hyödyntänyt tuorejuustoa muussa, kuin tiramisussa, mutta nyt sipaisen sellaista mielelläni esim. avokadoleivälle!

Toinen hyvä paikka ovat pastakastikkeet: esimerkiksi tässä raikkaassa katkarapupastassa kirsikkatomaatteja komppaa Crème Bonjour Ruohosipuli -tuorejuusto ja reilu nippu tilliä. Tällä hetkellä arjessamme vallitsevan terveellisemmän elämänmenon nimissä päätin kokeilla kastiketta gluteenittoman pastan kanssa. Hätäpäissäni nappasin paikallisesta K-Supermarketista Semperin spaghettipaketin, joka kyllä maistui todella hyvältä ja napakalta - melkein samalta, kuin perinteinen durumvehnäspaghetti. Myöhemmin kuitenkin lueskelin, että pastassa olisi tärkeää olla tasapainoisesti kuituja, protskua sekä hiilareita myös, eikä annoksessa käyttämäni pasta tainnut ihan täyttää näitä kriteerejä. Olen kuitenkin joskus kokeillut edamame- ja mungpavuista valmistettua fettuccinea, joka avokadopastan kaverina maistui vain ihan kumilta.. Kiitos, mutta ei kiitos siis.

Gluteeniton katkarapupasta alá Crème Bonjour


170 g katkarapuja
200 g Crème Bonjour Ruohosipuli -tuorejuustoa
pieni sipuli
rasia kirsikkatomaatteja
nippu tilliä
suolaa
pippuria
2 rkl ruokaöljyä paistamiseen
250 g gluteenitonta spaghettia
0,5 dl keitinvettä

Keitä spagetti pakkauksen ohjeiden mukaan runsaasti suolatussa vedessä. Säästä 0,5 dl keitinvettä.
Silppua sipuli, leikkaa kirsikkatomaatit kahtia ja hienonna tilli.
Kuumenna öljy pannulla. Ruskista sipuli ja tomaatit nopeasti öljyssä. Sekoita kunnolla.
Mausta suolalla ja pippurilla.
Lisää tilli ja 0,5 dl keitinvettä pannuun. Sekoita tasaiseksi.
Lisää  tuorejuusto ja sekoita.
Lisää keitetty pasta ja valutetut katkaravut. Sekoita ja tarjoile heti.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Vappu Münchenissä

Vappu oli ja meni viikko sitten, mutta matkatärpit Müncheniin ovat ajankohtaisia aina! Sitäpaitsi vappu ei missään tapauksessa lukeudu suosikkijuhliini, mikä on varmasti käynyt selväksi aiempien vuosien postauksistani täällä ja täällä. Siksi olin enemmän kuin tyytyväinen, kun sain tänä vuonna viettää vappua Baijerin sydämessä, entisessä kotikaupungissani, Münchenissä. 

München on ehdottomasti yksi suosikkipaikoistani Euroopassa - eikä vain siksi, että vietin siellä välivuoteni kieltä ja kulttuuria opiskellen, ja paikallisessa perheessä asuen. Münchenin tunnelmassa vain on "sitä jotakin". En tiedä johtuuko kaupungin kiireettömyys siitä, että se ei palvele pääkaupunkina. Vai onko hyvä fiilis rentojen baijerilaisten ansiota? No, olut ainakin saa hymyilemään ja sitähän Münchenissä riittää. Myös säät ovat kohtalaiset vuoden ympäri: kevät alkaa ajoissa ja syksy on pitkälle lämmin. Parisen kuukautta kestävän talven aikana saadaan lunta vaihtelevalla menestyksellä. Alpeille on kuitenkin vain reilun tunnin matka junalla ja aurinkoisimpina laskettelupäivinä näkee usein päärautatieasemalla paikallisia sukset ja laudat selässä matkalla päiväreissulle rajan tuntumaan. Mistä päästäänkin ensimmäiseen otsikkoon Münchenin matkatärpeissäni:

Liikkuminen Münchenissä

Münchenin metro- ja junaverkosto on kattava ja toimii yleensä hyvin. Paitsi, kun pakastaa. Silloin S-Bahnit eli paikallisjunat takkuavat aika armotta ja kauempaa on vaikea päästä keskustaan julkisilla. Keskustassa kaikki tarpeellinen kuitenkin on kävelyetäisyydellä tai ainakin metron eli U-Bahnin päässä. 

Lentokentältä Münchenin keskustaan pääsee helpoiten S-Bahnin linjoilla S8 ja S1, joista ensin mainittu kiertää kaupungin itäpuolelta, jälkimmäinen länsipuolelta. Molemmat kuitenkin päätyvät Münchenin ytimeen eli Marienplatzille.

Majoittuminen Münchenissä

Saksassa motellit ovat usein lähes yhtä tasokkaita, kuin hotellit. Motellien edullisempi hinta muodostuu yleensä vain karsituista palveluista, kuten aamupalan tai kuntosalin puutteesta. Huoneet ovat kuitenkin hyvissä motelleissa monesti huonoja hotelleja tasokkaampia.

Hinta-laatusuhteeltaan todella hyvä motelli-ketju on Motel One. Keski-Euroopan lisäksi ketjun motelleja löytyy ainakin Isosta-Britanniasta. Myös ibis-ketjun modernit kohteet ovat ainakin Saksassa maan keskivertoa halpamajoitusta parempia.

Viiden tähden majoituksista voin suositella Sofitel-ketjun hotellia aivan Münchenin päärautatieaseman kupeessa. Luonnollisesti myös muiden luksusketjujen hotelleja löytyy ympäri kaupunkia, mutta autenttisempaa ylellisyyttä etsivien kannattaa ehdottomasti varata huone Königshofista, näyttävän Karlsplatzin reunamilta. 

Baijerilainen ruoka

Nälkään ei Münchenissä pääse kuolemaan. Perinteinen baijerilainen ruoka on ihanan rasvaista ja tuhtia. Münchenissä kannattaa aivan ehdottamasti syödä kaupungin oma versio Wieninleikkeestä eli Münchener Schnitzel. Oma suosikkini kuitenkin on mehevä Schweinshaxen eli porsaan potka peruna- tai leipä-Knödelin kera. "Kevyeksi" lounaaksi sopii hyvin Käsespätzle eli annos saksalaisten omaa pastaa runsaalla juustolla ja friteeratilla sipulilla. No, oikeasti kevyttä baijerilaista ruokaa ovat tankoparsat, kun niiden aika on. Jälkiruoaksi on kuitenkin otettava, ei Apfelstrudel, vaan Kaiserschmarrn eli pilkottua pannukakkua, tomusokeria, omenasosetta, manteleita ja rusinoita. Ah, niin vastustamatonta! Münchenin parhaan Kaiserschmarrnin saa Kaisergartenissa Münchener Freiheitin alueella. 

Baijerilaiseen ruokaan erikoistuneita Biergarteneita ja -hauseja eli olutpuutarhoita ja -tupia on Münchenissä jokaisessa kadunkulmassa. Kuten englantilaisissa pubeissa, bajerilaisissa Bierhauseissa saa aina perushyvää ja maittavaa paikallista ruokaa. Myös Münchenissä pahimmilla turistialueilla huomaa ravintoloiden kuitenkin kärsivän tutusta matkailijoiden aikaansaamasta syndroomasta: koska turistit eivät palaa, voidaan tarjota paskaa. Siksi suosin itse ravintoloita Schwabingissä, laatutietoisten paikallisten alueella, joka sijaitsee Marienplatzilta pohjoiseen. Pitkällä Leopolstrassella hyväksi todettuja baijerilaisia ravintoloita ovat mm. Bachmaier Hofbräu ja Wirtshaus Zur Brez´n. Näihin paikkoihin on kuitenkin suositeltavaa tehdä pöytävaraus.

Varmaankin rajan läheisyydestä johtuen, Baijeri on myös italialaisen ruoan kehto. Oma ehdoton suosikkiravintolani kaupungin italialaisista on Pepenero: niin halpaa, mutta niin hyvää!

Münchenin nähtävyydet

Münchenissä riittää nähtävää. Pelkästään patsastelu Marienplatzilla on kokemus sinällään, mutta oma suosikki"platzini" kaupungissa on Odeonsplatz, jolle pääsee Marienplatzilta näppärästi kävellen. 

Odeonsplatzilla sijaitsee upea Theatinerkirche ja yksi ihanimmista puistoista, mitä tiedän: Hofgarten. Jos sattuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, puiston keskellä sijaitsevassa pienessä Diana-temppelissä saattaa kuulla sellistin soittavan. Kokemus on kaikin puolin hieno: aurinko, vihreä nurmikko ja vanhasta marmorista kaikuvat pehmeät nuotit. Kyllä sielu lepää. 
Marienplatzin liepeillä sijaitsee myös jokaisen foodien mekka, Viktualienmarkt, jonne kannattaa suunnata tuoksuttelemaan baijerilaista toriruokaa ja meininkiä. Ylellistä historian lehtien havinaa pääsee Münchenissä kokemaan aivan keskustassa sijaitsevassa Residenzissä sekä upeassa Nymphenburgin linnassa vajaan 10 km päässä Marienplatzilta. Paikalle pääsee Münchenin ytimestä kätevästi esim. bussilla tai S-Bahnilla + raitiovaunulla. Linnan puutarha on suosittu ajanviettopaikka myös paikallisille - kuten on Englischer Gartenkin. Itse en jälkimmäistä kuitenkaan kokenut koskaan niin omakseni ja viihdyin paremmin muissa keskustan puistoissa. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti käydä Englischer Gartenin eteläisessä päässä katsastamassa Isarin surffaajat!
Samalla reissulla voi piipahtaa myös Baijerin kansallismuseossa ja Haus der Kunstissa, jotka sijaitsevat aivan aaltojen tuntumassa. Kannattaa pitää myös pitää mielessä, että illan hämärtyessä jälkimmäisen kellarissa toimii yksi Münchenin klassisemmista yökerhoista: P1. 

Muita käymisenarvoisia museoita Münchenissä ovat Maxvorstadtin alueella vieri vieressä sijaitsevat Pinakotheket. Mielenkiintoinen kohde on myös Deutsches Museum sekä tietysti BMW-Welt, jonne kätevimmin pääsee metrolla kohti Olympiazentrumia.  

Niin ja järjestetäänhän Münchenissä aina syksyllä sellainenkin "nähtävyys" kuin Oktoberfest. Kai se on kerran elämässä koettava, mutta ensimmäisen ja viimeisen kerran jälkeen ole suosinut samalla Theresienwiesen alueella keväällä järjestettävää Frühlingsfestiä: vähemmän tungosta ja yhtä hyvää olutta, mutta ei niin paljon nurkissa nuokkuvia känniläisiä kuin Oktoberfesteilla. Kevättalvella maalis-huhtikuun vaihteessa Münchenissä järjestetään myös vahvojen oluiden tapahtuma, Starkbierfest.

Festeistä puheen ollen: joulun aikaan koko Baijeri täyttyy toinen toistaan sympaattisemmista joulumarkkinoista. Münchenissä ne kulkevat nimellä Christkindlmarkt ja täyttävät Marienplatzin idyllisillä kojuilla jopa kokonaiseksi kuukaudeksi ennen joulua. 

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kaartin Kut6nen III

Pääsiäinen vierähti Levin maisemissa vanhempieni kanssa herkutellen ja keskiviikkona kävin yksin makumatkalla Kaartinkaupungissa. Tai no, yksin ja yksin: Kaartin Kut6sessa nimittäin parasta on juuri se, että tapaa uusia ihmisiä ja väkisinkin tulee jututtaneeksi muita seurueita, kun jakaa pöydän heidän kanssaan. En siis ollut ollenkaan pahoillani, vaikka heräsin lipunmyyntiin niin myöhään, että jäljellä oli enää yksittäisiä lippuja siellä täällä. Ostin reippaasti itselleni lähdön Pastiksesta ja päätin viedä itseni ulos. Nyt kolmatta kertaa järjestetty tapahtuma nimittäin on jokaisen 100 euroa maksavalla lipulla saatavan suupalan ja siemaisun arvoinen.

Toiseksi parasta Kaartin Kut6sessa on se, että pitkien illallismenujen riesa, ähky, ei pääse niskan päälle, koska jokaisen ruokalajin välissä vaihdetaan paikkaa. Eikä siis vain tuolia vaan ihan koko ravintolaa! Kuusi 30 hlön ryhmää kiertää illan aikana Kaartinkaupungin katuja oppaan johdolla ja käy puolen tunnin piipahduksilla tapahtumassa mukana olevissa ravintoloissa. Muutaman minuutin happihyppely raivaa mukavasti tilaa seuraavalle annokselle ja pöydän ääreen päästäessä on taas jo vähän nälkä. Janokin - mutta ei kauaa. Jokaisessa ravintolassa voi lautasen kanssa yhteensovitetun lasillisen lisäksi kuitata jonkin talon digestiivin illan kulkua ryydittämään. Katkerot, grappat ja brandyt eivät lukeudu omiin suosikkeihini, mutta limoncello vielä menettelee. Kun Ragussa tarjolla oli heidän itse valmistamaansa sitruunalikööriä, en voinut vastustaa kiusausta - ja se oli niin herkullista! Kuten kaikki kyseisessä keskiviikkoillassa.

Omaksi suosikiksi, yli keväisen kevyiden parsojen, kaalien ja avokadojen, nousi Pompierin Karitsaa kolmella tapaa: Ahvenanmaalta tulevaa lihaa löytyi lautaselta mehevän ratatouillen sekaan jauhettuna, fileestä leikattuna viipaleena sekä aivan upeana Wallenberginä! Paikallaolijat voivat todistaa, että melkein nuolin lautaseni - ja lasini, johon karitsan seuralaiseksi kaadettiin ihanaa Riojalaista Tempranilloa. Siitä ei paljoa olisi kokonaisuus voinut parantua! Vaikkakin illan vahva kakkonen oli Spisin hauki puikulaperunamuusilla ja maukkaalla Pinot Noirilla. Kovin vain oli kaikki pientä minun makuuni..
kierroksen isäntämme Timo "Sir Lintsi" Linnanmäki
vain askeleen päässä Ragun Limoncellosta! 
kierroksen oma suosikkini:
Karitsaa kolmella tapaa
Viimeisellä etapillamme Emossa saimme myös kaiken kruunaavan jälkiruoan (Valkosuklaata, vuohenmaitojäätelöä ja raparperia) ja erikseen sille viinin ja/tai kahvin tai teen, mutta kokonaisuudesta nappaamani kuva oli niin tärähtänyt, että valitettavasti se on julkaisukelvoton. Luonnollisestikaan alkoholilla ei ollut osuutta asiaan - vaikka "7. etapille" päädyttiinkin vasta helmikuussa avattuun Ohranaan Korkeavuorenkadulle.. Karu sisustus ei kuitenkaan säväyttänyt ja visiitti jäi yhteen Kölschiin. 

Psst. Kaartin Kut6nen IIII järjestetään taas syksyllä! Mukana olevat ravintolat ovat vielä salaisuus, mutta se ei ole, että tämä tapahtuma käy paremmaksi ja paremmaksi kerta toisensa jälkeen. Miksi liput muuten aina myytäisiin loppuun? Muista siis olla skarppina! 

P.S. Kuten ehkä huomaatte, blogin ulkoasu on kokenut pienen muodonmuutoksen pääsiäispyhien aikana. Mitä tykkäätte? :] 

torstai 30. maaliskuuta 2017

Rakkautta ensi puraisulla: Reloven brunssi

Bongasin taannoin Delicious life with Karkkia Instagramista todella herkullisen näköisen brunssibuffetin. Kattaus jäi kummittelemaan mieleeni ja kun selvisi, että myös ystäväni oli nähnyt samaisen kuvan, päätimme siltä sekunnilta varata pöydän Reloven gluteenittomalle viikonloppubrunssille. Kyllä, luit aivan oikein: gluteenittomalle. Tiukka tammikuu, jolla aloitin vuoteni, avasi silmäni ruokarajoitteisuuden vaikeudelle - etenkin astuttaessa oman kotioven ulkopuolelle. Pelkästään kasviperäisen maidon pyytäminen erikseen lounaan jälkkärikahviin on yllättävän vaivalloista, kun sen joutuu tekemään joka ikinen päivä. Puhumattakaan liudasta kysymyksiä, jotka esitin tarjoilijalle sen kerran, kun tammikuussa eksyin ulos illalliselle. Tämä siis Shelterissä, josta kirjoitin täälä.

Yllätyin kuitenkin iloisesti, miten paljon vaihtoehtoja tuola on tarjolla, kun vain osaa kysyä! Tosin näin ei varmasti ole ollut pitkään. Luulen, että Suomeen muutama vuosi sitten iskenyt ruokabuumi on raottanut myös erityisruokavalioiden maailmaa isommalle yleisölle. Ihmisten lisääntynyt arvostus ruokaa ja sen sosiaalista merkitystä kohtaan sekä herännyt kiinnostus ruoan alkuperään ja puhtauteen ovat laajentaneet yleistä tietoutta ruoasta ja levittäneet kokeilunhalua erilaisiin ruokavalioihin esim. painonhallinnan keinona. Nimimerkillä: gluteenittomuus osana myös omaa häädiettiä.

Muun muassa laktoosittomien ja gluteenittomien tuotteiden tarjonnan kasvu on riemuvoitto niille, joiden on pakko noudattaa tiettyä ruokavaliota allergian tai muun sairauden vuoksi, mutta vielä on paljon tehtävää esim. vegaanisella saralla. Reloven viikonloppubrunssi Töölössä on kuitenkin malliesimerkki erilaisten ruokavaliosuuntausten huomioimisesta ja yhdistelystä mitä maukkaimmalla tavalla!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Nimensä mukainen Kolmon3n

Kallion helmeksi tituleerattu ravintola Kolmon3n oli pyörinyt mielessäni (ja to test -listallani) viime vuoden Taste of Helsingistä lähtien. Nimeltä mainitsemattomat henkilöt lähelläni kuitenkin kieltäytyivät astumasta Kaisaniemeä syvemmälle itä-Helsinkiin ja kärsin pitkään vakavasta seuranpuutoksesta - kunnes keksin pyytää ex-työkavereitani viettämään kanssani myöhästyneitä synttäreitä. Kyseisiä naisia ei tarvinnut Kallioon sen kummemmin maanitella ja niin olimme jo seuraavana perjantai-iltana matkalla kohti 3. linjaa.

Naiset päätyivät tilaamaan Kolmos3en menun + viinipaketin, mutta allekirjoittanut tyytyi juomaan vain lasillisen ja vaihtoi jälkiruoan juustoihin - koska häädietti. Juustovalikoima sattui kuitenkaan olemaan todella mieleeni ja Lehtikuohuhan nyt maistuu aina, vaikkei sitä oikein annoksiin pystykään mätsäämään.

Sieniallergiani vuoksi en myöskään voinut syödä menun toista alkuruokaa, osterivinokasrisottoa. Sen sijaan sain kalaohukaisia, jotka osoittautuivatkin illan parhaaksi annokseksi! Ne olivat juuri niin rapeita ja merellisiä, kuin pitikin, mutta myös raikkaita päälle pirskotellun porkkana"siirapin" ansiosta. Pääruokana tarjoiltu nieriä-annos ei sekään vetänyt vertoja kalaohukaisille, vaikka hyvää olikin. Tosin moitimme kaikki kyseistä annosta todella pieneksi.. Ja itseasiassa sama vaiva oli havaittavissa jokaisella lautasella, eikä illan päätteeksi todellakaan voinut sanoa olevansa täynnä. Summa summarum: kaikki maistui hyvältä, mutta haisi yliyrittämiseltä. Seurueemme tuomio oli ravintolan nimen mukainen: kauempana kärjestä, kuin mitä aluksi uskoisi. Tai ehkä odotuksemme vain olivat liian korkeat.
Savustettua artisokkaa, porkkanaa ja mustajuurta
Kalaohukainen, juureskaviaaria ja mätiä
Paahdettua nieriää, kampasimpukkaa ja herneitä
Karpalojäädykettä ja suolatoffeeta
Suomalainen juustovalikoima
Kolmos3n sekamelska

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kevätsesongin avaus: parsarisotto

Onnistuneen risoton salaisuus ei oikeasti ole mikään salaisuus. Avaimet onnistumiseen tämän italialaisen klassikon kanssa ovat kunnon risottoriisi, reilu loraus kuivaa valkoviiniä ja aito Parmesan. Ne pelastavat avuttomammankin kokin ja antavat vaikutelman siitä, että kaikki on under control. Hyvien raaka-aineiden lisäksi risottoa täytyy kuitenkin myös malttaa hämmentää. Kauhan varressa seisominen on tärkeää, jotta riisistä saadaan irtoamaan tarpeeksi tärkkelystä. Tärkkelys nimittäin on se, mikä tekee risoton koostumuksesta kermaisen - ei creme fraiche. Sitäpaitsi se tulee ihan väärästä valtiostakin.

Vaikka perusrisotto selviää ihan omillaankin, parsa on sille hyvä kaveri. Rakastan parsaa - ja rakastan risottoa. Siksi tämä seuraava resepti poikkeuksetta avaa meidän keittiömme parsakauden.

Edustan itse sitä koulukuntaa, joka kuorii parsat. Olen testannut höyryttää parsoja sekä kuorellisina, että kuorettomina ja ainakin omassa suussani kuoret saavat parsat maistumaan puulta. Myönnän, että kuorimaveitsen kanssa leikkiminen on äärimmäisen turhauttavaa, mutta tässäpä ohjeessa kuivista päistä ja kuorista keitetään ihana kasvisliemi risotolle ja lupaan, että kaikki vaiva on sen arvoista!

Parsarisotto


nippu parsoja
1 iso sipuli
2 dl risottoriisiä
1 dl kuivaa valkoviiniä
noin 5 dl itsetehtyä kasvislientä*
raastettua parmesania
oliiviöljyä
voita
suolaa ja pippuria

*Poista parsoista puinen osa tunnustelemalla, mistä kohdin varsi napsahtaa poikki. Tämän jälkeen kuori parsat nuppuja lukuunottamatta.  Mausta 5 dl vettä ripauksella suolaa ja ala hiljalleen keittämään kuoria ja varsien puisia osia. Paloittele kuoritut parsat haluamasi kokoisiksi paloiksi - esim. peukalonpää on hyvä mitta. Höyrytä parsapaloja noin 1 desilitrassa suolalla maustettua vettä. Pari minuuttia riittää, sillä palat saavat jäädä reilusti al denteiksi. Ota parsojen keitinvesi talteen ja jäähdytä palat kylmässä vedessä. Lisää keitinvesi tuleilla olevaan kasvisliemeen ja siivilöi se talteen.

Kuullota kattilassa runsaassa voissa silputtu sipuli, kunnes se pehmenee. Älä ruskista. Lisää sekaan riisi ja hämmennä, kunnes riisi muuttuu hivenen läpikuultavaksi. Lisää viini ja anna kiehahtaa siten, että neste haihtuu lähes kokonaan. Kaada sen jälkeen kattilaan pari desiä itsetekemääsi kasvislientä. Hämmennä nestettä riisiin ja anna välillä imeytyä. Risotto saa kiehua koko ajan hiljalleen, mutta älä päästä sitä kuivumaan. Käytä tarvittaessa enemmän lientä. Jatka, kunnes risotto on pehmeän täyteläistä, mutta jyvät edelleen kiinteitä. Tämä vie noin 20 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita mukaan muutama teelusikallinen voita sekä runsaasti raastettua parmesania. Lisää lopuksi keitetyt parsapalat ja sekoita. Ripottele päälle vielä hieman parmesania ja tarjoile välittömästi.

torstai 9. maaliskuuta 2017

Tj 183

6 kuukautta. Kuusi kuukautta. Siis puoli vuotta. Tasan. Vain! Tiedättehän: meidän häihin.

Tai välttämättä ette tiedä.. En ole täälä blogin puolella juurikaan humuillut. Itseasiassa en ole muuallakaan humuillut niin paljon, kuin olisin itseltäni odottannut. Se ei tarkota, ettenkö haluaisi naimisiin - ehdottomasti haluan olla rouva ja J:n vaimo, se on selvä. Haluan myös pitää häät - olen niistä haaveillut ihan pikkutytöstä asti. Isoista, ylellisistä, viimeistellyisä prinsessahäistä...joiden kustannuksille en ole sen kummemmin uhrannut ajatuksiani. Ennen kuin nyt, kun unelma on käymässä toteen. Ja raha on lähes lamauttanut minut. 

Kyllä, kaikki maksaa. Mutta häissä kaikki maksaa x vierasmäärä ja vielä vähän enemmän. Summille, joista häiden ympärillä puhutaan, löytyisi kymmeniä muitakin käyttökohteita. Mutta en sano, että ne olisivat parempia. Osa varmasti olisi käytännöllisempiä tai ainakin kauaskantoisempia, mutta olen ajatellut meneväni naimisiin vain kerran ja 9.9.2017 tulee olemaan tähänastisen, sekä varmasti pitkälti myös tulevan, elämäni tärkein ja hienoin päivä. Miksen siis panoistaisi siihen kaikella sillä, millä voin?

Mitä on jo tehty:

Varattu kirkko & juhlapaikka + majoitus
- Meidät vihitään Levin Marian kappelissa ja juhlimme Levi Summitissa sekä majoitumme juhlapaikan yhteydessä Hotelli Levi Panoramassa. 

Varattu valokuvaaja sekä videokuvaaja
- Häämme tulee ikuistamaan aivan huikea Jaakko Sorvisto sekä 
videoimaan yhteistyössä Heart Visualsin kanssa Jesse Mäntylä

Buukattu bändi
- Illan musiikista vastaa todella taitava The Sense, joka lupasi tuoda juhlaan myös häivähdyksen 30-luvun jazzista. Ah! 

Palkattu hääsuunnittelija 
- Häiden suunnittelussa ja etenkin visuaalisessa ilmeessä meitä auttaa niin ihana Hey Look. Vaikka olen itse kova tyttö organisoimaan ja saan asioita tapahtumaan, meille oli alusta asti selvää, että palkkaamme myös hääsuunnittelijan huolehtimaan pienemmistä linjoista ja suunnitelmieni käytännön toteutuksesta. Koska en ole saksien kanssa kovin kätevä käsistäni, näkisin todennäköisesti vain painajaisia, jos joutuisin itse hoitamaan kutsut ja koristeet. On siis kaikille helpompaa, että eliminoin stressitekijät sillä saralla ja nään hääpainajaisia enää vain hääpuvulleni kaatuvasta punaviinistä. 

Lähetetty Save the Datet
- Koska päädyimme juhlimaan häitämme sen verran syvällä pohjoisessa, että tietyllä tapaa voidaan jo puhua "destination weddingistä" ja vieraidenkin olisi hyvä aloittaa matkavalmistelut hyvissä ajoin, omaksuimme amerikkalaisen mallin ja postitimme Save the Date -kortit marraskuussa. 

Tilattu morsiamen hääpuku
- Pukuni löytyi jo syksyllä ja tilasin sen vuodenvaihteessa, koska osalla suunnittelijoista toimitusajat voivat olla jopa yli puoli vuotta. Liikkeitä kiertäessäni ja pukuja toisensa perään sovitellessani kuitenkin pelkäsin, että kaikista ikiaikaisista hääunelmistani huolimatta kuulun sittenkin siihen vähemmistöön, joka kyllä pitää puvustaan ja näyttää siinä upealta, mutta ei ole kokenut kouraisua mahan pohjassa merkiksi siitä, että tämä on nyt the puku. Alistuin jo melkein kohtalooni tunneköyhänä morsiamena ja olin tilaamassa järjellä valitsemaani pukua, kun sitten se tuli vastaan - enkä meinannut pysyä nahoissani! Hymyilin vain tyhmänä ja hihittelin. Taisin jossain välissä tirauttaa muutaman onnen kyyneleenkin. Tai helpotuksen. En tiedä enää, eikä sillä ole mitään väliäkään: unelmieni puku on matkalla ja saapuu Suomeen kesällä! 

Tilattu sulhasen hääpuku
- Koska halusimme mahdollisimman istuvan ratkaisun, olimme alusta asti J:n kanssa yhtä mieltä siitä, että emme vuokraisi hänelle pukua vaan ostaisimme uuden. Tämä rajasi pois shaketin ja frakin, joiden jatkokäyttö olisi minimaalista. J itse haaveili smokista, mutta etiketinrakastajana minulle se ei tullut kysymykseenkään, koska vihkiminen tapahtuu päivällä ja smokki on iltajuhlapuku tarkoittaen, että sen pitäminen on sallittua vasta klo 18 jälkeen. Kröhöm, kyllä - nämä ovat elintärkeitä asioita. Ainoa jäljelle jäänyt vaihtoehto oli siis puku, mutta koska J käyttää sellaisia töissä päivittäin, tarvittiin vähän jotain enemmän. Wanhan sataman häämessuilta bongasin Helsinkiin liikkeensä avanneen Sartoria Rossin ja messutarjouksen houkuttelemana piipahdimme paikalle. Tuntia myöhemmin meille oli myyty koko komeus: puku, liivi, paita ja härpäkkeet. 

Ostettu morsiamen vihkisormus
- Kihlautuessamme hankimme sormukset molemmille ja J:lle nimenomaan sillä ajatuksella, että sama rinkula on myös hänen vihkisormuksensa. Ymmärtääkseni tämä on Suomessa se kaikkein yleisin käytäntö, kun täällä on tavattu aina "vaihtaa kihlat" eli hankkia molemmille sormukset, eikä tehdä kuten Jenkeissä, että kihlauduttaessa vain nainen "merkitään" ja hän kantaa sormusta. Vihkisormukseni hankinnassa hyödynsimme jälleen Wanhan sataman häämessuilla olleen tarjouksen Lindroosin tuotteista. J:n sormus teetettiin taannoin Aito Helsingin Petrin käsialana ja lopputulos on upean miehekkään rouhea! 

Varattu häämatka
- Jos itse häät ovat allekirjoittaneen projekti, J vastaa häämatkasta ja hänellä on ollut siitä selvät sävelet jo muutaman vuoden: Havaiji it is! Lähdemme matkaan heti Leviltä palattuamme ja nautiskelemme rapakon takana kokonaiset 1,5 viikkkoa. Ah! 

Varattu hääseurueen kampaukset & meikit
- Kaason ja äitien kanssa valtaamme hääpäivän aamuna Hullu Poro Relax Centerin ja pystytämme sinne tukikohtamme: luvassa on paljon hiuslakkaa, puuteria ja shampanjaa! 

Ostettu kaason puku
- Juhlan teemavärit ovat syksyisen syviä ja toteutamme niitä kaason ja bestmanin pukeutumisesta alkaen. Kaasolle löytyi juuri oikeansävyinen pitkä mekko By Malinalta eikä puutu enää, kuin samansävyiset härpäkkeet bestmanilta. Mistä päästäänkin..

..tämän hetkiseen To do -listaan:  

Bestmanin asusteet
Hääparin vanhempien puvut
Kutsut
Kakku

Olen kuitenkin rauhallisin mielin, koska koen meidän olevan hyvällä mallilla järjestelyissä ja hääsuunnittelijat ovat korvaamaton apu tällaiselle luonnostaan tumpelolle askartelija-paskartelijalle. Luotan heihin täysin kaikessa stailauksessa sekä juhlan koordinoinnissa. Lisäksi Levin päässä juhlapaikkamme henkiökunta on niin superauttavaista kaikissa käytännön järjestelyissä, että sisäinen bridezillani taitaa jäädä kuoriutumatta. Ainakin vielä tuntuu siltä. Mutta otetaan uusi arvio sitten reilun 5 kuukauden päästä. 

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Suojassa & Ruosteisessa

eli Shelterissä & Rustyssa! Vaikka ensin mainitun ruoka ei vakuuttanut, jälkimmäisen cocktailit siivittivät tyttöjen illan sellaisiin sfääreihin, että tiputetuksi tuli kaikki kivet työnhausta ehkäisyyn ja seuraavana aamuna sydän tuntui höyhenenkevyeltä. Sen sijaan pää painoi 10 kiloa enemmän. Miksiköhän..?

Olin kyllä törmännyt Shelteristä kirjoitettuihin juttuihin sielä täälä, mutta jos joku olisi minulta kysynyt, mitä ihmiset ovat olleet viime kesän lopulla avatusta ravintolasta mieltä, en olisi osannut vastata. Sen verran tiesin, että ravintolan taustalla häärivät Suomen Top Chef Teemu Laurell ja Ragusta tuttu Antti Asujamaa, mutta tästä huolimatta en ollut luonut itselleni kummempia ennakko-odotuksia. Astuin siis avoimin mielin sisään steampunk'ahtavaan miljööseen Kanavanrannan punatiilimakasiinissa ja ensimmäinen ajatukseni oli, että sisustus sopi ympäristöönsä. Hämärä sali henki teollisuutta, jota sen seinät ovat historiassaan nähneet.

Koska illan deittini ei ollut vielä saapunut, päätin ottaa lasillisen viiniä: seuraksi ja tiukan tammikuun loppumisen kunniaksi. Listalta ei kuitenkaan löytynyt Rieslingiä laseittain eikä sillä hetkellä mikään muukaan houkutellut. Myös alkoholittomien juomien lista oli sen verran olematon, että päädyin odottamaan ystävääni kuivin suin.

Seuralaiseni saavuttua söimme kolme ruokalajia ja kahvit ennen siirtymistämme yläkertaan. Jokainen annos kyllä oli edeltäjäänsä parempi, mutta siitä huolimatta lautaselliset eivät tuntuneet pääsevän vauhtiin. Maut olivat perushyviä ja saman raaka-aineen eri tekstuurien yhdistely piristi annoksia kivasti, mutta kooltaan ne olivat sen verran nafteja, että täyteen emme tulleet sillä tavalla, kuin ravintolassa toivoo. Tiedäthän: että housut vähän kinnaavat ja olet sen verran lähellä ähkyä, ettet mielellään enää söisi mitään lisää. No, niin ei käyny Shelterissä. Melkein olisin jälkkärin jälkeen tarvinnut koko setin uudelleen.
Maksettuamme kipusimme portaat ylös jälkiruoan jälkiruoille ja onnistuimme nappaamaan baarin parhaat paikat nojatuoleista sähkötakan edustalta. Yhdeksän aikoihin salissa oli vielä väljää, mutta puolilta öin lähtöä tehdessämme, oli jokainen tuoli jo käytössä. Torstaista lauantaihin Rustyn ovet ovat avoinna aina aamuneljään saakka, tiistai-keskiviikko klo 00 asti.

Rusty kuuluu samaan cokctail-klaaniin Liberty & Deathin, Trillby & Chadwickin, Books & Antiquesin ja 100 Dogsin kanssa. Taustalla vaikuttaa helsinkiläisten baari-alan ammattilaisten yhteenliittymä, Son of Punch. Tilaa Rustyssa on melkein yhtä paljoin, kuin kaikissa muissa Son of Punchin baareissa yhteensä, mutta vaikka se on klaanin ensimmäinen selvästi useamman asiakaspaikan ratkaisu, palvelun henkilökohtaisuus ei ole hävinnyt minnekään - lasillisten herkullisuudesta puhumattakaan!

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Top 3 Helsingin aamupalat + lisämaininnat

Unohtakaa brunssit, sillä nyt in on aamupala. Ylensyöminen viikonloppuisin ei vain ole enää sen arvoista, kun itseään voi hemmotella arkenakin ja aloittaa päivänsä jollain muulla, kuin perinteisellä kahvilla ja kaurapuurolla. Tai Reissumiehellä. Aamupala on myös loistava palaveripaikka - se lyönee pian laudalta jopa lounaan. Näin uskallan ainakin ennustaa.

Tiukan tammikuuni aikana lohdutin itseäni aamupaloilla, kun pitkät illalliset lukuisine viinilasillisineen olivat pannassa ja yllätyin, miten monipuolinen tarjonta virkuista ravintoloista Helsingissä onkaan. Osa kahviloista avaa ovensa jo klo 7 ja monet viimeistään 7.30. Aamupala oman keittiön ulkopuolella tuntuu nyt olleen se jokin, pieni pala motivaatiota, jota olen etsinyt ja keino potkaista graduilupäiväni käyntiin - ravitsevasti ja herkullisesti. Jo kuukaudessa Helsingin kaduilta löytyi omat suosikit ja tässä ne ovat:

Cockin avokado toast on annoksen pioneereja Helsingissä
1. The Cock, Fabianinkatu 17

Kasarmintorin kulmalla jo tovin toiminut Cock tarjoilee aamupalaa arkisin klo 7.30-11. Lista on kattava ja syötävää löytyy niin vegelle, kuin lihansyöjällekin. Kahvi on aromikasta ja miljöö sopii sekä yksinäiselle puurtamiselle, että ystävien, kollegoiden tai asiakkaiden tapaamiseen.

2. Story, Kampin Kortteli & Vanha Kauppahalli

Korttelin avauduttua Kampin keskuksen 5. kerrokseen, sai Helsinki myös toisen Storyn. Mahtavaa, sanon minä! Vaikka Vanha Kauppahalli on ympäristönä upea, se on historiallisen vetoisa eikä talven kylmyydessä kovin mieluisa paikka istua läppärin kanssa varhaisesta saakka. Mutta nyt olen ottanut Kampista uuden kotini. Lista on kummassakin ravintolassa suht. sama ja edustaa perinteisempää aamupalasuuntaa sämpylöineen, puuroineen ja omeleitteineen. Vaikka on Storyn avokado toastikin aika herkku!
Aamupala kummassakin osoitteessa ma-pe klo 8-10.30 ja la klo 8-12. 
2. Deli Cafe Maya, Punavuorenkatu 3

Punavuoren sydämessä jo muutaman vuoden majaillut lounasravintola on kautta toimintansa tarjonnut myös maukasta aamupalaa. Vuoden alusta kahvilassa on kuitenkin vähän uudistettu vanhaa konseptia ja alettu tarjoilla vegaanista aamupalaa ma-pe klo 8-10.45. Lista vaihtuu viikoittain ja se on mahdollista kurkata ennalta Deli Cafe Mayan FB-sivulta. Pistäydyin paikalle useampaankin otteeseen tammikuun aikana, enkä pettynyt kertaakaan. Postasin Instagramiin kuvan eräästäkin ahkerasta aamusta.
---
Lisäksi vinkkaan länsihelsinkiläisille (ja miksei espoolaisillekin tai muiden kaupunginosien helsinkiläisille) parista helmestä Länärin lähettyvillä. Nämä niin ikään ovat loistavia aamupalapaikkoja ja sopivat myös ruokarajoitteisille. Kummallekin iso plussa.

+ Cargo, Ruoholahti

Ruoholahdenranta 8:n tontilla, merikonteista kootussa rakennuksessa toimii vegeravintola-kahvila, joka on avoinna aamusta aina iltakymppiin asti. Arkiaamujen ma-pe klo 7.30-11 lisäksi aamupala-annoksia tarjoillaan viikonloppuisin klo 10-15. Kaikki on mahdollista myös ottaa helposti take away.

+ Makers, Lauttasaari

Koska paikallista on suosittava aina, kun vain voi, piipahdan saaren omassa raakakahvilassa muutamankin kerran viikossa. Aamupalasetit ovat kevyehköjä, mutta herkullisia ja smoothiet ehdottomasti parhaimpia, mitä Helsingistä saa. Paikkana Makers on rennon kodikas - jokaisen larulaisen olohuone. Aamupalaa ma-pe klo 7.30-10 ja lauantaisin puurobaari klo 10 alkaen!

maanantai 30. tammikuuta 2017

FODMAP brunssi

Tammikuussa Deli Cafe Mayan aamuissa on häärinyt A Brit in Helsinki -blogin Paul ja hänen vallassaan kahvilassa on testattu, miten vegaanimenu puree yleisöön. Kävin itsekin eräänä aamuna istumassa Punavuorenkatu 3:ssa ja paprikahummus & omena"voi" + vihreä smoothiebowl oli yksi parhaista saamistani aamupaloista ja se pesi mennen tullen mättöisät buffetit. Vahva suositus siis, sillä kuulemma konsepti tulee jatkumaan, vaikka itse kokeilun huipennus nähtiinkin viime sunnuntaina, kun Paul ja Ärtyvät ämmät yhdistivät voimansa ja tarjoilivat vegaanisen low-FODMAP brunssin Deli Cafe Mayan tiloissa.

Älä huoli - FODMAP kuulosti ensin myös mulle koodikieleltä, jota en puhu, mutta sen kun löi Googleen niin heti viisastui! Kyseessä on siis ruokavalio, jolla pyritään helpottamaan IBS:ään, eli ärtyvän suolen oireyhtymään liittyviä vatsavaivoja. Lyhenne FODMAP tulee sanoista Fermentable Oligosaccharides, Disaccharides, Monosaccharides and Polyols, eli suomeksi fermentoituvat oligosakkaridit, disakkaridit, monosakkaridit ja polyolit. Ruokavalio pohjautuu tieteellisiin tutkimuksiin, joissa on havaittu, että tiettyjen raaka-aineiden hiilihydraatit imeytyvät elimistöön huonommin ja fermentoituessaan suolistossa aiheuttavat vatsakipuja, turvotusta, ilmavaivoja, ummetusta, närästystä ja muita ruoansulatusongelmia. Oireita voi kuitenkin yrittää ennalta ehkäistä jättämällä ruokavaliosta pois nämä tietyt raaka-aineet ja juuri siten oli tehty Punavuoressa viime sunnuntaina. Ja kyllä oli namia! Valitettavasti vain iPhone-kuvat eivät tee tarjoiluille niiden ansaitsemaan oikeutta. Nikon jäi lähtöhässäkässä nököttämään eteisen pöydälle..
24 euron hintainen kokonaisuus piti sisällään kahvin/teen, noutopöydän ja kaksi erikseen valittavaa annosta. Olimme J:n kanssa samikset ja neljästä vaihtoehdosta pitäydyimme molemmat espanjanlaisessa omeletissa perunalla, pinaatilla ja fetalla sekä suklaasmoothiebowlissa. Annokset olivat supermaukkaita, enkä olisi itse niistä raaka-aineista kyllä kotona onnistunut. Allekirjoittaneelle tosin olisi täyteen vatsaan riittänyt pelkkä noutopöytäkin. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy.. 

Vaikka tofusalaatti oli huippuhyvää, ihan ykkösiä olivat kaikki dippitahnat ja niihin sovitetut lohkoperunat. Porkkanalevite meni yksiin myös siemennäkkärin kanssa, mutta pesto se vasta räjäytti potin. Omnom! 
Iso kiitos herkullisesta (mutta myös valistavasta) brunssista Ärjyville ämmille ja britille Helsingissä. Toivottavasti näkisimme ainakin vielä toisen samanlaisen sunnuntaiaamun! 
---
Syömisen päälle kipaisimme päiväleffaan tarkistamaan La La Landin. Vaikka aamupala ei aiheuttanut minkäänlaisia mahanpuruja, elokuva sai niitä aikaan. Emme tykänneet: tarina oli heppoinen, ellei jopa olematon ja lallatukset niin irrallisia, etteivät osaltaan kantaneet vähäistä juonta yhtään eteenpäin. Eikö porukka ole ennen nähnyt musikaaleja, kun hehkuttaa moistaa kuraa? Ainoan ison plussan annan kameratyöskentelystä ja se onneksi on yhtenä elokuvan haalimasta 13 Oscar-ehdokkuudesta. Kolmestatoista!? En ymmärrä.