perjantai 30. joulukuuta 2016

Kaupunkilaisen poronkäristys

Joulukuu on perheessämme poronkäristyskuukausi. Se starttaa osana itsenäisyyspäivän menua ja jatkuu pitkälle uudenvuodenaaton korville. Näin välipäivinä saattaa padassa muhia jopa kahdesti viikon aikana. Levillä maisemat tuntuvat suorastaan velvoittavan porosteluun. Mutta haitanneeko tuo? Ei - sillä muina 11 kuukautena tulee käristystä saatikka ulkofileetä tai muita herkkuja syöytä tuskin ollenkaan. Porohammastai alkaa kolottamaan aina vain kinosten keskellä.

Suoritin itsenäisyyspäivän alla nopean Googletuksen ja totesin, että netti pursuaa perinteisen poronkäsityksen ohjeita ihan someraivoon saakka. Perinteikkyys tämän läpi Suomen tunnetun lappalaisen ruoan valmistuksessa tuntuu olevan monelle sydämen asia. Niin se oli minullekin, kunnes sekaannuin soijaan.

Kuten äitin pöperöt aina, maman käristys on parasta, mitä tiedän. Omani kärsi pitkään "muuten hyvää, mutta maku puuttuu" -syndroomasta, vaikka noudatinkin äitini kolmea neuvoa: 1) käytä aina laadukasta lihaa. Käristyksen äärellä ei ole oikea paikka alkaa pihtailemaan. Pirkka kannattaa suosiolla jättä hyllyyn ja sen sijaan pullittaa pikkuisen enemmän Arctifoodin tai Polarican (entisen LapinLihan) pakkauksista - silloin ainakin tietää, että saa kunnon kokoista ja mureaa syötävää. Vaikka puhun aina lähiruoan puolesta, käristyksen valinnassa kotimaisuus ei välttämättä ole paras meriitti. Nimittäin jos riistaa voisi leimata luomuksi, ansaitsisivat Siperian porot kyseisen merkin. Niillä on maata laidunnettavanaan ja ravintonaan tarpeeksi jäkälää, jota Suomessa ei tahdo riittää. Sen takia suomalaisia poroja joudutaan ruokkimaan heinällä, joka taas ei ole poroille luontaista ravintoa ja tämä vaikuttaa myös lihan maukkauteen. 2) mitä pidempään annat padan muhia, sitä parempi. Käristystä ei nimittäin pysty ylikypsentämään. Lihaa olisi kuitenkin hyvä hauduttaa ainakin pari tuntia, mutta se mehevöityy entisestään jokaisesta extraminuutista eli mitään kiirettä ei kannata pitää - päinvastoin: varaa aikaa ja pientä ruoanlaittosnackia, ettei kiljuva nälkä iske kesken kaiken. 3) kun maustat, mieti mitä jänkhällä on saatavilla. Valkosipuli ja laakerinlehti eivät kuulemma kuulu käristykseen: "Porossa on aivan tarpeeksi makua, kun sitä vain suolalla ja pippurilla korostaa", sanoo äiti. Mutta minä se vain en onnistunut tekemään muuta, kuin ei-minkäänmakuista käristystä. Sitten erään kerran, epätoivon riepomana, menin lorauttamaan pataan vähä soijaa - ja avot! Se oli juuri se, mitä käristykseni oli kaivannut ja heitin lappalaisen perinteikkyyden roskiin hyvällä omallatunnolla. Turha sitä on keskellä kaupunkia pihtailla mausteiden kanssa.

Poronkäristys alá Viivi

1 kg poronkäristystä
3 dl vettä (tai niin, että käristys nippa nappa peittyy)
voita
suolaa
5-10 kpl kokonaisia maustepippureita
3 rkl soijaa

Käristä jäisiä porolastuja pienissä erissä kuumalla pannulla runsaassa voissa. Pidä huoli, että pannu on koko ajan tarpeeksi kuuma, ettei liha ala keittymään sulaessaan. Kaada käristetyt lihat pataan, lisää muutama dl vettä (tai niin, että lihat nippa nappa peittyvät) ja laita porisemaan liedelle miedolla lämmöllä. Heitä mukaan kourallinen maustepippureita, reilut rouhaisut suolaa ja muutama ruokalusikallinen soijaa. Anna padan hymyillä parin-kolmen tunnin ajan, mutta muista maistella, miten liemi kehittyy. Tarjoile poronkäristys voisen puikulaperunamuusin, puolukkahillon ja suolakurkkujen kera. 

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulukoti

Jouluinto on asunut minussa jo lokakuusta saakka. Luminen kausi marraskuun taitteessa sai minut ulkolyhtyjen lisäksi sytyttämään myös kyntteliköt ikkunoille. Glögiä kittasin joka ilta siihen tahtiin, että kuukaudessa olin kyllästynyt siihen enkä ole viimeisen parin viikon aikana jaksanut enää täyspäiväisesti polttaa jouluvalojakaan. Myönnetään: joulutus iski vähän turhan aikaisin tänä vuonna. Silti joulutunnelman löytäminen on tuntunut vaikeammalta, kuin koskaan aikaisemmin.

Kaikista kalenterivuoden pyhistä joulu on minulle rakkain. Olen jouluihminen varpaitani myöten. Joiden verhoamiseen villasukkiin (kamaliin kauhtuneisiin sellaisiin) joulu antaa täydellisen tekosyyn. Kuluneen viikon aikana olen kuitenkin ottanut niiden käyttöön varaslähdön, koska viime hetken joulunodotukseni on kulunut sängyn pohjalla armottomassa flunssassa. Ehkä senkin vuoksi oma joulutunnelma on vielä vähän hakusessa.. Vaikka eniten luulen sen lymyilyyn vaikuttavan muutosvastarinnan, josta en haluaisi myöntää edes kärsiväni. Ensimmäistä kertaa eläessäni vietän nimittäin joulun jossain muualla, kuin Kauhajoella oman perheeni ympäröimänä. Totutun kaavan rikkominen saa tällaisen perinteitä (ja varsinkin jouluperinteitä) vaalivan pedantikon ahdistumaan ja jännittämään - jopa uusien traditioiden luomista. Sellaisia me kuitenkin nyt olemme tekemässä, kun vietämme aattopäivän J:n vanhempien luona Lahdessa ja palaamme joulupäiväksi kotiin ollaksemme ihan vain kahdestaan. Silloin ei järjestetäkään rääpiäisiä vaan paahdetaan possunkylkeä BBQ ja ahmitaan mac and cheeseä! Ja otetaan siitä tapa.

Koska kerrankin olemme joulupyhien aikaan kotona, halusin panostaa joulun laittoon myös täälä ja metsästin pientä kuusta ympäri Helsinkiä. Minulla oli selkeä visio, johon ei kuitenkaan tuntunut löytyvän vastinkappaletta todellisuudesta. En myöskään halunnut ostaa isoa komeaa kuusta ja vain.. katkaista sitä.. Lopulta kyllästyin, lakkautin etsinnät ja vein kotiin männyn, johon ihastuin töölöläisen kukkakaupan ulkopuolella. Nyt meillä on joulukuusen sijaan joulupuu and I love it!
Hyvää ja herkullista joulua kaikille!
P.S. Lintukodon jouluun pääset tästä

maanantai 12. joulukuuta 2016

Pakkaspäivän pelastus: Panang curry kanasta

Kun ulkona kylmää, en tiedä mitään, mikä lämmittäisi niin, kuin mausteiden täyttämä keittiö. Useimmiten asiaani ajaa thaimaalainen ruoka.

Innostuimme muutama vuosi sitten ystäväpariskuntamme kauniimman puoliskon kanssa ostamaan miehillemme lahjaksi kokkikurssin thai-ruoan saloihin. Meistä se oli 30 vuotta kuukauden päässä toisistaan täyttäville kaveruksille sekä meille lahjanantajille hauskaa yhteistä tekemistä. Emme siis todellakaan olleet valmiita jättämään poikia päinsä keittiöön, vaan jokaiselle valikoitui yksi ruokalaji, jonka teki alusta loppuun ja vastasi kaikesta siihen liittyvästä palautteesta - jota porukkamme tuntien tuli enemmän suorasti, kuin epäsuorasti, hyvää ja vähemmän hyvää.

Ainakin vielä silloin Thay Papaya Catering tarjosi kurssia, jolla valitsimme annokset, joita halusimme testata ja kokkipariskunta tuli luoksemme kaikkien tarvittavien raaka-aineiden ja ruuanlaittovälineiden kanssa (lähtien kannettavasta kaasuliedestä ja riisikeittimestä) ja opasti meitä lähes kädestä pitäen pienten kevätkääryleiden rullaamisessa, won-tonien käärimisessä ja currien keittämisessä. Ruokien valmistuttua, he pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa ja kurvasivat pois alta, kun me istahdimme pöytään ja aloitimme illanvieton.

Olemme kurssin jälkeen samalla konkoonpanolla kerran tehneet koko satsin uudelleen, mutta ihan meidän perheen arkeenkin seuraava Panang currin resepti kanasta on jäänyt vahvasti elämään ja sitä tulee tehtyä parikin kertaa kuukaudessa. Ohjetta vilkaistessa ei nimittäin voisi uskoa, miten nopeasti se valmistuu!

Thaimaalainen Panang curry kanasta

n. 300 g maustamattomia kanan rintafileitä
3-5 tl (tai maun mukaa) Panang currytahnaa (tai muuta punaista currytahnaa)
1 pss (200-300 g) pakastettuja vihreitä papuja
pari Kaffirlimen lehteä
mieto chili
200 ml kookoskermaa
400 ml kookosmaitoa
ripaus sokeria
pari tl (tai maun mukaan) kalakastiketta
pari tl (tai maun mukaan) soijaa
Jasmiiniriisiä

Suikaloi kanan rintafileet. Sulata ja valuta pavut. Kuumenna wok-pannu (tai muu laakea pannu) ja lisää hieman rypsiöljyä. Lisää seuraavaksi currytahna ja odota tuoksujen leviämistä. Lisää sen jälkeen kanapalat, kookoskerma ja kookosmaito ja anna kanan kypsyä keittyen nesteessä. Lisää sitten pavut, sokeri ja kalakastike ja sekoita. Keitä riisi. Posta chilistä siemenet ja leikkaa se, sekä Kaffirlimen lehdet suikaleiksi ja lisää liemeen.