perjantai 30. syyskuuta 2016

Ei ole Tintån pizzan voittanutta

Turussa asumisessa ikävöin kahta asiaa: hyötyliikuntaa, johon keskustan seitsemän mäkeä pakottivat ja Aurajoen varren ravintoloita, jotka sijaitsivat melkein alakerrassani. Ainakin siltä minusta tuntui. Pidin päämajaani ihan Tuomiokirkon takana, 1900-luvun alussa rakennetussa kivitalossa, josta käveli 5 minuuttia esim. suosikkiini Tintån. Päädyin sinne aina, kun kokkaaminen yhdelle ei kiinnostanut - ja se oli aika usein. Helsinkiin muutettuani visiittini Läntinen Rantakatu ysiin luonnollisesti vähenivät ja tänä syksynä tajusin, että viimeisistä viineistä Tintån terassilla oli vierähtänyt jo 1,5 vuotta! Siksi päätinkin ehdottaa Turun tytöille koulun alun get togetheria juuri sielä.
Vaikka varmasti jokainen valveutunut kulinaristi ja viinin ystävä tuntee Tintån, halusin kuitenkin kirjoittaa siitä lyhyen postauksen tänne. Tintåssa nimittäin ei ole herkullista vain ruoka ja juoma, vaan myös miljöö. Sisustus on mehevän rustiikkinen ja pelkistetyt bulb-valaisimet luovat lämmintä tunnelmaa hiljalleen pimeneviin iltoihin. 

Sympaattisesta jokivarren terassistaan huolimatta, Tintå on ennen kaikkea syksyravintola. Se on lohdullinen keidas kosteassa kuolleiden lehtien myrskyssä - paikka, jossa niin ruoka, juoma, kuin henkilökunta on rentoa ja mukavaa. Sinne rantauduttuaan ei malta lähteä kotiin - eikä viikonloppuisin tarvitsekaan ennen klo 2!

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Tytöt reissaa vol. Lontoo the III

Siitä lähtien, kun täytin 15, olemme äitini kanssa joka syksy tehneet tyttöjen reissun johonkin Euroopan kaupunkiin. Välillä se on toteutunut äitini vierailuna vaihtokohteessani ja muutaman kerran työttöjen reissu on ollut yhdistettynä myös isäni työmatkaan. Lähes poikkeuksetta olemme kuitenkin toteuttaneet traditiotamme jo lähes 10 vuoden ajan.

Tänä syksynä kuulimme jälleen Lontoon kutsuvan ja varasimme Finnairin tarjouslennot Helsingistä Heathrow'hon ja takaisin. Kolmen kokonaisen päivän aikana kävelimme, söimme, oluilimme, söimme vähän lisää ja kävelimme taas. Niin ja käytiinhän me niitä hääpukujakin sovittamassa.. ;]
Windsor
St. George's Chapel & Windsor Castle
Windsor Castle
Kippis paikallisella paikallisessa.
Dim sums @ Ping pong
Dim sums @ Ping pong 
Huone palvelusväen portaikon päässä, please.
Matkalla Circle-linjalla.
Traditional English breakfast @ Aunt Muriel's
Paikallisen Ateneumin ovilla.
Traditional afternoon tea @ Brown's Hotel
Skonsseja, omnom! 
Britain's eldest door @ Westminster Abbey
Aperol Spritz, cheers!
Pizzette Bianca @ Polpo
Lähipubi.
Jännän äärellä, kieli keskellä suuta, rystyset valkoisina.
P.S. Viime kesän pariskuntareissun Lontoon kirkolle voit kurkata täältä

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Parvekkeen basilikan uusi elämä: kotikutoinen pesto

Niin kutsuttu "opiskelijaruoka" ei ole koskaan ollut mun mieleeni. Kröhöm, kermaperse!
En vain voi sille mitään, että musta hintaan 2,60 € tarjottu lounas koululla on laadultaan ala-arvoista enkä tule siitä täyteen. Kotipuolessa nuudelit katkaravuilla vielä menee, mutta tonnikalasta en tykkää edes pizzassa, saatikka sitten pastassa.

Koska pelkällä kaurapuurollakaan ei elä, oli keksittävä jotain ruokaisampaa, mutta samalla herkullista apetta tenttkirjojen oheen. Mielellään myös nopeatekoista. Pasta on aina hyvä vaihtoehto ja kun yhtenä maanantaina heitin viikonlopun jämät vanhemmiltani tuparilahjaksi saamaani mortteliin, se oli siinä.  Aloin syömään spaghetti al pestoa. Paremman puutteessa kelpuutan Saclan tai Barillan alla Genovesen, mutta kun ehdin/viitsin/jaksan/pystyn panostamaan, teen koko homman itse alusta saakka. Ja nyt, kun olen onnistunut koko kesän pitämään basilikankin elossa parvekkeella, omatekemää pestoa on tullut nautittua aiempaa enemmän!

Kotikutoinen pesto (2,5 dl)

2 valkosipulinkynttä
50 g pinjansiemeniä
50 g tuoreita basilikanlehtiä
1,5 dl oliiviöljyä
50 g voita
4 rkl raastettua parmesania
suolaa & pippuria

Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa ne morttelissa pinjansiementen kanssa. Lisää ripaus suolaa. Survo niin kauan, että pinjansiemenet rikkoutuvat. Lisää basilikaa muutama lehti kerrallaan ja survo ne seokseen. Lisää oliiviöljyä seokseen ohuena nauhana ja sekoita samalla,, kunnes seos on kermaisen paksua. Sekoita mukaan voi ja mausta pippurilla. Sekoita joukkoon parmesan.

Tai sitten älä edes ala hifistelemään morttelin kanssa vaan hurauta kaikki aineet hienoksi blenderissä.

Pesto säilyy jääkaapissa parisen viikkoa ja on parasta perinteisen spaghetin kanssa.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Ravintola Olon Avoimet ovet vol. 2

Ravintola Olo järjesti kesäkuussa avointen ovien päivän ja toivotti kaikki tervetulleiksi tustumaan tiloihinsa presidentinlinnan kupeessa. Itse en ollut silloin Helsingissä ja harmittelin J:n kyllästymiseen asti, että missasin näin ainutlaatuisen tapahtuman. Siksi en meinannut pysyä Dieseleissäni, kun bongasin Facebookista uusinnan: Olo Open Doors: vol. 2! Tyhjäsin kalenterini kertaheitolla lauantain 10.9. kohdalta ja jäin odottamaan. Seurakin järjestyi FB-tapahtuman linkityksellä ja kysymyksellä "In?" Vastaus: "YES!" 

Kumpikaan meistä ei ollut käynyt Olossa sen muutettua Pohjoisespalle. Ravintolan aikaisemmissa tiloissa Kasarminkadulla on muuton jälkeen toiminut samaan klaaniin kuuluva Gastrobar EMO ja myös se oli omalla ständillään edustettuna avointen ovien aikana. Ruokapuolen lisäksi paikalla oli viini- ja muita alkoholijuomamaahantuojia, Malmgårdin panimo, Löfbergsin kahvia ja DeliVerden yrttejä. Vierailijoilla oli mahdollisuus myös osallistua tastingeihin, mutta oma seurueemme ei edellisillan rapujuhlien päälle ollut sellaisiin kykenevä. Lillet Spritzer kuitenkin "elvytti" kivasti, enkä olisi aurinkoisena syyspäivänä keksinyt parempaa avausta tapahtumalle, joka oli kuin pieni Taste of Helsinki: oikeaa rahaa ei vaihtunut, vaan valuuttana ständeillä toimivat noin 4 euron arvoiset lipukkeet. 

Yhden tarjoilijoista meille pitämän henkilökohtaisen kierroksen jälkeen olin yllättynyt miten hienot tilat Ololla on "valtaamassaan" korttelissa. Kuulemma katetulla sisäpihalla pystyy viettämään 100 henkisenkin cocktail-tilaisuuden ja tuore Creative Kitchen vie ravintolakokemuksen aivan uudelle levelille. Taidan jo tietää, missä haluan syntymäpäiviäni viettää: ravintolassa oleminen, kuin kotonaan, kuulostaa sen verran kiehtovalta tavalta viettää ilta! 

Olo Open Doors oli kaikinpuolin hyvin organisoitu tapahtuma ja tarjoilut juuri niin tasokkaat, kuin odottaa saattoi. Pari annosta lisää ständien menuihin ei kuitenkaan olisi haitannut, sillä itse ainakin koin valinnanvaran loppuvan vähän lyhyeen ja siinä samalla visiitinkin. Tai ehkä se oli taas vain minun pohjaton mahani, jolle ei mikään riitä - varsinkaan, kun kyse on pohjoismaisesta huippu-fine diningista.
Emon rapukakkua & tillit + Lillet Spritzer
Takana possua ja perunaa kahdella tavalla, edessä Emon rapukakkua & tilliä
Edessä sokerisuolattua lohta, taustalla Emmer-puuroa
Gagun herkkuja
Where the the magic happens..

perjantai 9. syyskuuta 2016

Kauhajoen Ruokamessut 2016

2. - 4. syyskuuta, kotipitäjässäni Kauhajoella, järjestettiin 26. Ruokamessut. Olin perjantaina Hämes-Havusen taloinpoikaistalon porteilla ensimmäisten joukossa ja lupasin itselleni, että raportoin alueen tunnelmista tänne heti, kun koneen ääreen pääsen. No, tänään Ruokamessuista on kulunut päivälleen viikko. Työ ja nyt vielä sen yhteensovittaminen opiskeluun on vienyt mut täysin mukanaan eikä aikaa saatikka jaksamista bloggaukselle ole tuntunut löytyvän oikein koko kesänä. Syksyn tullen saan kuitenkin yleensä lisäenergiaa: värien rikastamat viilenevät illat ja kuulaat aamut ovat mun juttuni - puhumattakaan sienistä ja ravustuskaudesta! 

Myös Kauhajoen Ruokamessut on eräänlainen kesän päättymisen merkki. Vuosittain syyskuun alkuun ajoittuva tapahtuma on oodi elonkerjuulle ja sään suosiessa Hämes-Havunen ympäroivine peltoineen on silloin Suomen hymyilevin paikka. Tänäkään vuonna edes sisälle ei päässyt ilman karetta suupielessä, kun jo porteilla vierailijaa tervehtivät Alpon savannin eläimet. 
Messujen tämän vuotisen teeman mukaisesti "Villiä makujen taikaa" oli viikonlopun aikana tarjolla sekä Sami Tallbergin, että Maija Silvennoisen kokkausnäytöksissä. Muissa ohjelmanumeroissa puhuttiin mm. gluteenittomasta elämästä, kulttuurin ja ruuan suhteesta sekä maaseudun mahdollisuuksista nyt ja tulevaisuudessa. Asiantuntevana juontajana toimi Mia Halonen. 
SunSpeltin kotimainen kvinoa ja Valo24h-pellavatuotteet sopivat keliaakikonkin ruokavalioon. 
Puhtikaura on vuoden kotimainen elintarvike.
Ruukinkylän herkkujen marinoituja valkosipuleja voi napostella ihan sellaisenaankin.
Harjunpään taimistolla oli mukanaan sipuli poikineen. 
Monien maistiaisten jälkeen päätimme messukierroksemme Lotta kanttiiniin. Iltapäiväkahvittelu oli kuin aikamatka 40-luvun alkuun, eivätkä lätyt ole koskaan maistuneet niin hyviltä, kuin Eldakajärven jään soidessa taustalla. Samalla tutkailimme ostoskassiemme sisältöjä: muikkukukko, karjalanpiirakoita, Sanelli-kokkiveitsi, Närpiön vihanneksen herkkukassi, Kolatun Juustolan Ruska-munajuusto, Pirjon Pakarin kauraleipä, Koivumäen Tyrnitarhan tyrnijauhe ja Lumina siemennäkkäri leivontaseos. Ah, mitä herkkuja! Mikäli et tänä vuonna ehtinyt mukaan, Ruokamessut järjestetään Kauhajoella jälleen 1. - 3.9.2017.