maanantai 27. kesäkuuta 2016

Terveellinen levite: Avokado-munavoi

Juhannuksen jälkeen hedelmäkorissa möllötti yksinäinen avokado.
Se rusehti jo uhkaavasti. Pintakin tuntui vähän pehmeältä. Jotain oli tehtävä.

Pitkän viikonlopun grillailut ja runsas lounas painoivat vielä vatsassa sen verran, että illalliseksi riitti mustikkasmoothie ja pari ruisleipää. Sisuuntuneena keksin väsyneelle avokadollekin käyttöä.

Avokado-munavoi ruisleivällä

1 avokado
1 kovaksi keitetty muna
ripaus suolaa
Oululainen Reissumies Tosi Ruis

Poista avokadosta kivi ja koverra se kulhoon.
Kuori muna ja murskaa se haarukalla avokadon kanssa.
Nauti paahdetun ruisleivän päällä.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Juhannuskahvien raaka kaveri

Jos on startannut grillikauden vappuna, tässä vaiheessa kesää voi alkaa Wilhelmi-kiintiö olemaan jo täysi. Itse kun en ole koskaan ollut suurempi makkaran ystävä, olen suosinut kasvispainotteisempaa linjaa, kuten nyyttejä esim. uuden sadon porkkanoista, sipuleista, paprikasta ja kesäkurpitsasta. Folioon kasvisten kanssa mahtuu hyvin murskattu valkosipuli, suolaa, pippuria ja oliviiöljyä tai vaihtoehtoisesti tuorejuustoa oman maun mukaan.

Perinteisesti mökkeily on suomalaiselle juhannuksen must elementti. Minulle keskikesän juhla on kuitenkin paikasta riippumatta herkuttelun aikaa. Kaupunkijuhannus on to do -listallani, mutta vielä tänä vuonna se ei toteudu: koska sää näyttää kohtalaiselta, ajelemme J:n kanssa Pieksamäen perukoille hänen sukunsa mökille. Primitiiviset olosuhteet asettavat haasteensa ruoanlaitolle, mutta kulunut sanonta pitää paikkansa: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Mm. alla olevan kaverin kahville voi kotona pyöräyttää jo ennalta ja vain pakata autoon mukaan.

Innostuin jokin aika sitten tekemään elämäni ensimmäisen raakakakun. Raakaruoka ylipäätään kiinnostaa minua ja pyrin parhaani mukaan syömään puhtaasti. Herkkujen kimppuun en kuitenkaan ollut omassa keittiössäni uskaltautunut kunnes sain inspiraatioiskun kollegalta. Googlettelun tuloksena päädyin Syötävän hyvä -blogiin, josta löysin helpon ohjeen. Tietysti vaiheita oli monta, mutta suuri osa raaka-aineista löytyi ihan omista kaapeista eikä tarvinnut tehdä metsästysreissua keskustan Ruohonjuureen. Tosin, jos näitä raakaherkkuja meinaa enemmänkin tehtailla, täytyy ehdottomasti hankkia tehokkaampi blenderi. Loppujen lopuksi (vaikka itse sanonkin) tekeleestäni tuli hyvä niin maultaan, kuin koostumukseltaan. Myös koekaniineiksi joutuneet työkaverit olivat samaa mieltä.

 Vadelmainen raakakakku

Pohja:
1,5 dl pekaanipähkinöitä
vajaa dl taateleita (n. 7 kpl)
rouhaisu merisuolaa

Täyte:
3 dl liotettuja cashewpähkinöitä
1 sitruunan mehu
1 vaniljatangon siemenet
vajaa dl sulaa kookosöljyä
1/2 dl hunajaa
2 dl pakastevadelmia

Laita cashewpähkinät veteen likoamaan edellisenä iltana. Myös taateleita kannattaa liottaa puolesta tunnista-tuntiin. Aja pohjan ainekset blenderillä tasaiseksi massaksi. Rouhaise muutaman kerran myllysuolaa joukkoon tasapainottamaan taateleiden makeutta. Massa ei saa olla liian tahmeaa, jotta saat sen levitettyä. Painele massa irtopohjavuoakaan ja laita vuoka hetkeksi pakkaseen.Blendaa täytteen ainekset (paitsi vadelmat) sileäksi. Jos täyte tuntuu liian jähmeältä, lisää tilkka vettä. Lusikoi noin 2/3 täytteestä pohjan päälle ja laita kakku taas hetkeksi pakkaseen. Blendaa sitten vadelmat lopun täytteen kanssa. Kaada vaaleanpunainen seos vuokaan ja laita kakku pakastimeen jähmettymään noin pariksi tunniksi. Tarjoile kahvin kera.
P.S. Viime vuoden juhannuspostauksen resepteineen löydät täältä.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

ToH-raportti 2016

Kesän parhaat festarit järjestettiin jälleen Kansalaistorilla ja Suomi tarjosi pitkäksi viikolopuksi perinteisen juhannussäänsä. Keli oli tällainen Taste of Helsingin viimeisenä päivänä myös kolme vuotta sitten. Silloin vuoden 2016 ravintoloista paikalla olivat muistaakseni Ask, Muru ja Bistro O mat. Ilma ei ole kuitenkaan koskaan onnistunut tappamaan tapahtuman henkeä: tiskien takana jaksetaan hymyillä ja vierailijat nauttivat märästä ja kylmästä huolimatta. Atrian markkinointiväki ei olisi voinut aikoinaan olla enempää oikeassa: hyvä ruoka saa paremmalle mielelle.  
Vannoutuneena ToH-kävijänä olen vuosien varrella maistellut annoksen, jos toisenkin, mutta henkilökohtaisesta ennätyksestäni en ole pitänyt kirjaa. Saattoi hyvin olla, että söin sen viime vuonna Amexin teltassa paistatellessani. Tänä vuonna saldo jäi kuitenkin valitettavan laihaksi ja seurasimme lähinnä tapahtumasta jo bloggaamaan ehtineiden suosituksia. Jostain syystä tälle seafood loverille ei tänään maistunut tarjolla olleet mustekalat tai jättikatkatkaravut. Myös Bistro O matin ginigraavattu lohi ja Tocan kirjolohi jäivät testaamatta. Mitään en myönnä, mutta epäillä saa, että eilisellä vinkuttelulla olisi osansa aamun ruokahaluttomuuteen. 
Sunnuntai ei todellakaan ole paras ToH-päivä, mutta tänä vuonna se oli ainoa, joka sopi vanhemmilleni. Koska viini ei maistu työaamun häämöttäessä yhtä hyvältä, kuin viikonlopun alussa, emme päässeet ihan 100 % nauttimaan niiden ruualle tarjoamasta makuparista. Lasi kuplivaa on kuitenkin aina sallittua ja sellaisilla me päätimme oman ToH-päviämme aloittaa - töitä tai ei. 

Kotiin päästyämme haastattelin J:tä ja sain puserrettua ulos tämän vuotisen top kolmosen sisältäen yhden jälkiruoan. Haukiburgeri kahmi korkeimmat pisteet myös allekirjoittaneiden festarikävijöiden keskuudesta, mutta kuulemma Ravintola Grönin liha-annos tuli J:llä kovana kakkosena. Mulla mieleen painui parhaiten Sinnen jäkiruoka, jossa raparperi oli juuri sopivasti kirpeää ja paahdettu valkosuklaa rapisi kivasti hampaissa. André Clouetin rose kompassi makuja yllättävän virtaviivaisesti. 

J:n top 3: 

1. Bistro O mat: Haukiburger
2. Grön: LIHA-Grillattua ja karamellisoitua kesäsipulia, suolattua porsasta,
vehnää ja savustettua luuydinkastiketta
3. Grön: VILLI-Kuusenkerkkäetikalla maustettua jäädykettä,
kuusenkerkkäkinuskia ja ruista

Viivin top 3:

1. Bistro o mat: Haukiburgeri

2. Sinne: Paahdettua lohta, avokadokreemiä ja retiisiä
3. Sinne: Haudutettua raparperia, paahdettua valkosuklaata ja jogurttimoussea

Taste of Helsinki on ollut kesän kohokohtani jo monta vuotta, minkä vuoksi jään nyt huolestuneena odottamaan uutisia tapahtuman kohtalosta: Helsingin kaupunki nimittäin on ilmoittanut tarvitsevansa Kansalaistorin jatkossa omaan käyttöönsä ja tapahtuman on keksittävä uusi paikka - jatko riippuu täysin sellaisen löytymisestä. Ei siis auta kuin pitää sormet ristissä! 

t. ähky-Viivi

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

XOXO ravintola OX:ista

Pitkään vain oikopoluksi soveltunut Pikku Roba on viimeisen vuoden aikana herännyt henkiin ja kadun varsin bistroineen alkaa jo huokailemaan pariisilaista tunnelmaa. Piipahdimme pari viikkoa sitten ystäväni kanssa afterwork-illalliselle maaliskussa avattuun Ravintola Oxiin, jonka takaa löytyy kööri Helsingin ravintolaskenen konkareita.

Yllätyimme paikan mutkattomuudesta: fiineys oli kaukana pienestä ja karuhkoksi jätetystä miljööstä. Eurooppalaiseen tyyliin avokeittiön baaritiskin ääreen oli varattu muutama paikka ilman varausta sisään poikkeaville yksittäisille ruokailijoille. Aaltopeltiseinien ja punaisen nahan yhdistelmää ei parhaalla tahdollaankaan voinut pitää viihtyisänä, mutta ruoka (ja sen hinta) puhui puolestaan.
Koska kova nälkä ei painanut meistä kumpaakaan, valitsimme menuista lyhyimmän eli neljän annoksen kokonaisuuden viineineen. Kaikki sen lautaselliset olivat ala carten ulkopuolelta, mikä ainakin tuntui takaavan raaka-aineiden tuoreuden. Oxin erikoisuus on 100 euron Never ending -menu, joka nimensä mukaisesti sisältää niin monta annosta, kuin asiakas jaksaa syödä. Konsepti kuulostaa kulinaristin taivaalta, mutta se vaatii ehdottomasti tyhjän vatsan - ellei jopa päivän tai parin paaston. Ja J:n seuraksi.

Loppulaskuun (101,50 €) suhteutettuna ruoka oli todella hyvää. Raaka-aineet ja maut olivat kohdillaan ja selvästi keittiöstö löyty mielikuvitusta niiden yhdistelemiseen: menun avannut makeaan taittava jogurttijäädyke oli raikas startti ruokailulle ja savuinen sinisimpukka-annos sai meidät melkein nuolemaan lautasemme. Asettelusta kuitenkin puuttui pikkutarkkuus ja tästä johtuen silmänilo värien kirjosta jäi varmasti hailakammaksi, kuin kokki oli tarkoittanut. Valitettavasti myös salin puolella tarjoilusta puuttui ilo ja into asiakaspalveluun. En voi sanoa, että olisimme saaneet huonoa palvelua, mutta tarjoilijan samaistuminen pöytäseurueen kemiaan vie ravintolakokemuksen aina elämyksellisemmälle tasolle. Paketin viineistä olisimme mielellämme myös kuulleet enemmän, kuin pelkän nimen ja valmistusvuoden.

Ruoka: 8 (esillepano kaipasi hiomista)
Tarjoilu: 7 (viineistä kuuli vain nimen ja rypäleen)
Miljöö: 6 (seinien merikonttihenki ei purrut)

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Kylässä Hässelbyssä

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna minilomailimme J:n kanssa Tukholmassa. Myyntijohtaja oli lentänyt kohteeseen jo alkuviikosta työasioissa ja minä seurasin perässä perjantai-iltapäivästä. Olemme tällä tavoin onnistuneet usein yhdistämään työ-ja lomareissun mm. Oslossa, Münchenissä ja muutaman kerran aiemmin Tukholmassa. Konsepti toimii meillä todella hyvin, sillä se antaa molemmille mahdollisuuden matkustaa itselleen ominaisella tavalla: J on meistä se, joka ei piittaa lyhyistä pakomatkoista, vaan haluaa koneeseen astuessaan viettää perillä parin päivän sijaan edes pidennetyn viikonlopun. Minä taas voisin pyrähtää vaikka maailman ääriin vain perjantaista sunnuntaihin. Työviikko kohteessa on J:lle juuri sopivan pehmeä lasku pienelle ulkomaanmatkalle ja minähän otan enemmän kuin mielelläni irtioton arjesta.

Ensimmäisen yön olimme viiden tähden majoituksessa J:n sedän ja tämän vaimon luona Hässelbyssa, parinkymmenen km päässä Tukholman keskustasta. Sielä meitä pidetään aina, kuin kuninkaallisia: pöytä notkuu herkkuja ja illallista syödään pitkän kaavan mukaan. Nappasin head chefiltä tulijaisiksi alla olevan marjajuustokakun ohjeen ja ajattelin jakaa sen myös täälä. En pidä perinteisen amerikkalaisen juustokakun vahvasta sitruunaisuudesta, mutta tässä reseptissä sitä oli käytetty juuri sopivasti.

Kiitos vielä Maire ja Mikko kaikesta kestitsemisestä ja vierashuoneesta!
Marjajuustokakku
(ohje käännetty ruotsalaisesta alkuperäisteoksesta)

Pohja: 
200 g Digestivekeksejä
150 g voita
2 rk sokeria
1 tl kanelia

Täyte: 
3 munaa
500 g Philadelphiajuustoa
4 rkl sokeria
1/2 sitruunan mehu
1/2 tl vaniljasokeria

Päälle: 
1 prk creme fraichea
1 rkl sokeria
1/2 tl vaniljasokeria
1 dl marjoja
lasillinen mustaviinimarjahilloa

Murskaa keksit morttelissa tai käytä ne monitoimikoneessa. Sulata voi ja sekoita se keksimurskaan yhdessä sokerin ja kanelin kanssa. Kaada seos piirakkavuokaan ja painele kakkupohjaksi. Aseta vuoka hetkeksi kylmään, jotta pohja jähmettyy.

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Vatkaa munat. Sekoita keskenään juusto, sokeri, sitruunamehu ja vaniljasokeri. Yhdistä vatkattuihin muniin. Kaada seos kakkupohjan päälle. Paista 35 minuuttia. Ota pois ja anna jäähtyä.

Sekoita keskenän creme fraiche, sokeri ja vaniljasokeri. Levitä seos jäähtyneen kakun päälle. Varmista, että kakku on kunnolla jäähtynyt, ettei creme fraiche sula. Paista kakkua vielä 5 minuuttia. Ota pois ja anna jäähtyä. Kun kakku on kokonaan jäähtynyt, koristele se marjoilla ja levitä päälle juoksevaa hilloa.
Tarjoile kylmänä.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Paloja maailmalta keittiössäni

Usein mainitessani intohimoisesta suhtautumisestani ruokaan, minulta kysytään, että laitanko kotona joka päivä illallista? Vastaus on kyllä, joka päivä - paitsi tietysti silloin, kun ylitän kynnyksen ravintolaan jonkun muun ruokittavaksi. Piipahdan myös tekemässä ruokaostokset joka päivä. Olen kotoa oppinut, että kaupassa käyminen on sosiaalinen tapahtuma ja tapa varmistua raaka-aineiden tuoreudesta. En voisi kuvitellakaan meneväni vain yhtenä päivänä viikossa ruokakauppaan ja ostavani seitsemän päivän tarvikkeet samalta istumalta. Mitä jos minun ei sitten torstaina teekkään mieli sunnuntaina kyseiselle päivälle kaavailemaani porkkanasosekeittoa? Lounas on saattanut jäädä nopeaksi hotaisuksi ja odottamatta kiireiseksi muuttuneen päivän päätteeksi uunilohi tuntuu hyvältä ajatukselta. Mieli ja tilanteet muuttuvat enkä siksi halua sitoa itseäni ennalta määrättyyn ateriarytmiin, vaan haluan voida syödä, mitä kulloinkin ajatuksissani halajan.

Myönnän, ettei nopeatempoinen elämänmeno aina tee ruoanlaitosta helppoa ja vaikka luottoreseptejä löytyy tarpeeksi iso kourallinen, ettei yksittäiseen ruokaan pääse kyllästymään, uudet arjenpelastajat ovat aina tervetulleita. Sellaisia toimitettiin meille Unileveriltä kuin tilauksesta, kun pieni perheemme pääsi mukaan Radio KISS:in kokoamaan testiryhmään Knorrin Maailman maut -ateriasarjalle.

Kokonaisuuteen kuuluu tällä hetkellä neljä eri pakkausta, jotka sisältävät kuhunkin ateriaan tarvittavat mausteet ja kuivat aineet. Lista erikseen ostettavista tuoretuotteista löytyy paketin kyljestä ja taakse laaditut ohjeet ovat niin selkeät, että vähemmänkin keittiössä häärinyt kokki onnistuu varmasti. Jokaisesta ateriasta riitti hyvin kahdelle aikuiselle - Lasagnea ja Enchiladaseja jäi seuraavallekin päivää.

Valmistamme harvoin makaronilaatikon tai keitettyjen perunoiden ja ruskean kastikkeen tyyppistä "perinteistä suomalaista" kotiruokaa. Sen sijaan hyödynnämme reissuissa havaitsemiamme kikkoja ja lorautamme pastakastikkeeseen aina vähän valkoviiniä tai wokiin reilusti soijaa. En silti ole kummoinenkaan mausteiden käyttäjä - mielestäni suola ja pippuri kunnolla annosteltuna riittävät. J kuitenkin tykkää potkusta lautasella ja valmistaa usein omia marinadeja ja kastikkeita ja käyttää rohkeasti purnukoita lieden yllä olevasta kaapista. Minä olen selvästi varovaisempi ja siksi pidin Knorrin ateria-ainesten autenttisesta, mutta miedosta mausta. Saatoin kokata ilman paineita siitä, miltä lopputulos maistuisi - vai maistuisiko miltään. Knorr oli miettinyt kaiken puolestani eikä ylimääräisiin aineksiin tarvinnut koskea. J kuitenkin halusi tapansa mukaan säveltää ja heitti Tikka Masalaan lisää juustokuminaa, Green Curryyn osterikastiketta ja Lasagneen chilin. Kyllähän ne lisää makua toivat, mutta minusta ateria-ainesten kanssa pärjää ilman sooloiluakin. Meidän makunystyrämme taitavat vain olla liian paatuneita, että kaipaamme aterioihimme pieniä twistejä - kuten vihreää seuraavan Lasagne-ohjeen sekaan.
Kesäkurpitsalasagne
(ohje osittain Knorrin sivuilta)

1 Knorr Lasagne al Forno ateria-aines
220 g jauhelihaa
1/2 chili
1 sipuli
suolaa
pippuria
paprikajauhetta
1 tlk tomaattimurskaa (400 g)
1 dl vettä
2,5 dl maitoa
20 g juustoraastetta
1/2 rkl öljyä
1/2 kesäkurpitsa

Laita uuni päälle 180 asteeseen. Poista chilistä siemenet ja paloittele se pieneksi. Silppua sipuli. Ruskista chili, sipuli ja jauheliha tilkassa öljyä. Mausta suolalla, mustapippurilla ja paprikajauheella. Lisää 1 dl vettä, tomaattimurska, tomaattitahna ja yrttiseos koko ajan sekoittaen. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua 1 min. ajan. Pese kesäkurpitsa huolellisesti ja leikkaa juustohöylällä ohuiksi siivuiksi. Sekoita kattilassa valkokastike ja maito. Keitä 1 min. Aseta laakeaan uunivuokaan jauhelihakastiketta, lasagnelevyjä ja kesäkurpitsasuikaleita kerroksittain. Aseta kesäkurpitsasuikaleet aina lasagnelevyn päälle. Aloita ja lopeta jauhelihakastikkeella. Kaada päälle valkokastike ja ripottele pinnalle juustoraaste. Aseta vuoka uunin keskiosaan, paista noin 25-30 min. tai kunnes pinta on kullanruskea. Anna vetäytyä 5 min. ennen tarjoilua.