maanantai 22. helmikuuta 2016

Ystävänpäiväbrunssi Viisikulmassa: Primula

 
Ystävänpäivä oli ja meni - viikko sitten. Löysin kuitenkin aikaa kirjoittaa siitä vasta nyt. Kun töissä viettää päivänsä päätettä tuijottaen, haluaa kotona touhuta kaikkea muuta, kuin näpytellä läppäriä.

Sinällään minusta on hienoa, että maailmalla pariskuntien päivänä tunnettu 14. helmikuuta on Suomessa pyhitetty myös ystävyydelle. Itse kuitenkin tykkään juhlia sitä kansainväliseen tyyliin, tyttöporukkaa romanttisemmissa merkeissä. Mielestäni tässä avioerojen luvatussa maassa täytyy tarttua kaikkiin tilaisuuksiin, jotka mahdollistavat pariskunnan laatuajan - esimerkiksi ystävänpäivä on juuri sellainen mahdollisuus.

Tänä vuonna olin napannut J:lle ja itselleni sunnuntaibrunssivarauksen uudistuneeseen Primulaan klo 11. "Uudistumisella" tarkoitan hiljattaista omistajanvaihdosta, bistromaisempaa ilmettä ja brunssin rakentumista ala carte -annosten ympärille. Konseptia on viime aikoina nähty lähinnä fine dining -paikoissa ja valitettavasti Primula jäi kauas niiden tasosta. Yksinkertainen alkupala-buffet vain osti aikaa keittiölle pöytiintarjoiltavien annosten valmistukseen eikä se tuonut 23 euron hintaiseen brunssiin mitään lisäarvoa. Uppomunakeskeiset ala carte -annokset kuitenkin näyttivät ja maistuivat hyviltä eikä jälkkäripöydän puolella tarvinnut (brunsseille tyypilliseen tapaan) pettyä ihan hirveästi. Mansikka-vanilja milkshake oli hyvä, mutta ei ihan niiiiin (6 euroa) hyvä. En tiedä kannattaako sen ja plain katkarapujen takia enää palata Primulaan.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Nice to finally meet you, Bertha.

Annoin vuoden vaihteen jälkeen itselleni luvan alkaa suunnittelemaan vuonna 2017 järjestettäviä häitämme. Yritän siitä huolimatta hillitä itseäni, koska tiedän, että aikaa on. En kuitenkaan halua kompromissata mitään tärkeää niin olen ennemmin liian aikaisessa, kuin myöhässä. Suunnittelija, valokuvaaja, paikka ja kirkko meillä jo on. Lisäksi olen häähumuissani tehnyt viimeisen kuukauden sisällä messutourin eteläisessä Suomessa. Kiertueeni huipentui viime viikonloppuna Tampereelle, jossa fiilistelin pukuja, vihkisormuksia ja hampaidenvalkaisua. Mukaani messuille olen raahannut viattomia sivullisia kuten lapsuudenystäväni, suhteemme Cupidon eli J:n kollegan ja hyvän ystäväni Nicolinan, äitini ja nyt kaasoni. Uhkaava bridezilla ei ainakaan vielä ole nostanut päätään, mutta sitä aikaa vielä on.

Olin kuullut Tampereen Berthasta pelkästään hyvää ja törmännyt siihen myös Taste of Helsingissä, mutta koskaan en ollut ehtinyt itse Rautatienkadulla piipahtamaan. Nyt päätimme kaasoni kanssa yhdistää häämessut ja illallisen ravintelissa ja saapua kulmille jo perjantaina. Odotukset olivat korkeat, mutta Bertha ylitti ne kyselemättä: ruoka oli puhtaan ja rehellisen makuista; henkilökunta loi saliin lämpimän olohuonemaisen tunnelman eikä laskun loppusumma kirvoittanut "ohoa" asiakkaan huulille. Täydellistä!

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Makers kutsuu viihtymään

Makers mainostaa olevansa lauttasaarelaisten uusi olohuone eikä väite ole ollenkaan kaukaa haettu. Luottokunnan vanhoihin tiloihin, kulttuurikeskus Sähinän yhteyteen, elokuussa avattu kahvila tarjoilee gluteenitonta ja vegaanista raakaruokaa. Kotoisa miljöö kutsuu saapumaan kirjan tai läppärin kanssa, ottamaan kahvin ja viihtymään vaikka tunnista kolmanteen rentoutuen tai töitä tehden.
Naistenhuoneesta löysin herkullisen kahvinpurupohjaiset käsikuorinnan ja ihanan päivän piristyksen:

maanantai 1. helmikuuta 2016

(Street) Food Carnival @ Kaapeli

Piipahdin sunnuntaina Kaapelitehtaalla, joka toimi nyt toista kertaa sisätiloihin paenneen Street Food Carnivalin näyttämönä. Ulkoilmatapahtuma tammikuussa ei tosiaan kuulosta kovin houkuttelevalta - allekirjoittaneen mielestä Streat Helsinki Eatskin saisi olla maaliskuun puolenvälin sijaan myöhemmin keväällä. Jotenkin vain miellän katuruoan kuuluvan kesään. Edes auringonpaisteeseen. Pysyy ruokakin lämpimänä pidempään. Eikä tämän vilukissan tarvitse palella.

Sisäänpääsy Kaapelille kustansi 5 euroa sisältäen narikan. Mua maksu ei häirinnyt - täytyyhän esim. tilavuokra jollain kattaa ja oli mukava voida jättää takki jonnekin käsivarrella kanniskelun sijaan. Saapuessani puoli yhden aikoihin oli vielä hiljaista, mutta lähteissäni paria tuntia myöhemmin oli jo jonoja.
Kattaus vaikutti runsaalta heti hallin ovelta saakka. Hienoinen pakokaasun katku tuntui nenässä, muttei aiheuttanut päänsärkyä tai muutakaan. Bongasin heti Brklyn Bakeryn ja tiesin mitä söisin jälkiruoaksi. Täytyi kuitenkin löytää ensin jotain lounasta. Päädyin ihan tilan perälle, Street Gastron vainun eteen, ja nappasin Spicy Black Angus -sandwichin. Deittien kanssa eivät olleet aikataulut oikein osuneet yksiin, joten olin itsekseni matkassa. Tunnelma tapahtumassa oli kuitenkin sen verran lämmin, että nautin syödä, istuskella ja katsella ihmisiä vain ihan omassakin rauhassani. 

Huikopalaksi kotiin pyysin Bun housen Duck bunin takeawayna. Heillä kävi vain käteinen ja 8 euron bunista multa uupui 50 senttiä. Onneksi sain annoksen kuitenkin mukaan 7,50 hintaan. Peukut sille, sekä mehukkaalle lihalle! J:lle vietäväksi otin Twistediltä lihapullia. Ajattelin niiden kestävän mikrotuksen paremmin kuin burgereiden. Osuin oikeaan: BBQ-Coconut meatballsit olivat todella hyvä iltapalamättö, vaikka kastike olisi kaivannut vähän lisää makua: sekä savua, että sokeria.
Spicy Black Angus
Death by Chocolate + Peanut Butter
Duck Bun
BBQ-Coconut Meatballs