maanantai 28. joulukuuta 2015

Jouluaatto

Jokaisella perheellä on omat perinteensä viettää jouluaattoa. Kun osa kiiruhtaa kirkkoon heti aamusta, toiset kääntävät vällyissä kylkeä. Meillä on tavattu herätä rauhassa ja sitten kipaista vielä ruokakaupassa, koska jotain pientä on aina unohtunut ostaa. Ennen puoltapäivää kokoonnumme katsomaan Lumikon ja kellon lyödessä 12 käännämme ykköselle kuullaksemme joulurauhan julistuksen. Iltapäivän aikana paketoidaan viimeiset lahjat ja ennen saunaa piipahdamme haudoilla. Aikaisten löylyjen jälkeen viimeistelemme illan menun, puuteroimme nenämme ja pakkaudumme vanhempieni sekä ruokien kanssa autoon kohti siskoni taloa, joka onneksi sijaitsee vain 1,5 km päässä. Sielä syömme ja jaamme lahjat. 

Tänä jouluna olimme pitkästä aikaa pukitta, koska yksikään siskoni kolmesta lapsesta ei enää usko Korvatunturin herraan. Katraan keskimmäinen, Veeti, oli lupautunut jakamaan kuusen alle kootut lahjat - malttaa piti kuitenkin illallisen verran. Meillä joulupöytään katetaan kinkun, itsetehdyn sinapin ja laatikoiden lisäksi vihreää salaattia, rosollia, sienisalaattia, lohikakkua, graavia siikaa, lohirullia, munanpuolikkaita, punasipulihilloketta, hölskykurkkuja sekä mätiä, punasipulia ja smetanaa.
Jälkiruoaksi nautimme yleensä jouluiset pannacotat. Kinkun paiston aikana ehtii jokainen nälissään murehtia aattoillan menua, mutta vielä koskaan ei ole ruoka kesken loppunut.

torstai 24. joulukuuta 2015

Eggnog tekee joulun

Kun kinkku on uunissa ja aaton aaton touhut muutenkin paketissa, Niemen naiset keittävät munatotit.

Jenkkien talvijuomana tunnettu eggnog sopii täydellisesti aloittamaan joulun ja
lievittämään stressiä keittiön puolella. Se on rentouttavan pehmeä ja juuri niin makea,
että päivästä uupunut kokkaaja hieman piristyy.

Herkullista joulunaikaa!

Niemen naisten munatoti (2 annosta)

2 keltuaista
1 rkl tomusokeria
1 dl kermaa
1 dl täysmaitoa
1/4 tl raastettua muskottipähkinää
1/2 dl konjakkia

Sekoita kattilassa keltuaiset ja sokeri. Lisää kerma, maito raastettu muskottipähkinä. Kuumenna seosta kunnes se sakenee, mutta älä päästä kiehumaan. Lisää alkoholi, sekoita ja kaada laseihin.









keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulu tuli lintukotoon

Huomenna on joulu ja täälä alkaa jo ihan näyttämäänkin siltä - tuoksusta puhumattakaan!
Punaiset pilkut olohuoneessa ja terassilta pilkottava kuusi saavat mutkin vähitellen tyyntymään.
Vihdoin olen kotona.
Mä olen jouluihminen. Siis todella. Lumi ja ikkunan takana levittäytyvä talvimaisema luovat aina oman taianomaisen tunnelmansa, mutta niiden puuttuessa joulun tekevät antamisenilo, oma perhe ja hyvä ruoka. Nämä kaikki löytyvät Kauhajoelta. Kahden maan välillä vietetyn syksyn jälkeen tuntuu ihanalta olla täälä. 

tiistai 22. joulukuuta 2015

Murun makuinen joulu

Huomasin pari viikkoa sitten, että olin syksyn aikana päätynyt Murun postituslistalle. Varmaan olin jättänyt valmiiksi ruksatun ruudun paikoilleen tehdessäni taannoin varausta ravintolaan.
Olin tällä kertaa kuitenkin tyytyväinen "roskapostiin" - Murun tontuilla oli täydellinen joululahja mun äidilleni: heidän perinteinen herkkukassinsa.

Jämäkkään "kassiin" oli pakattu Samuilin tekemää glögiä, Murun kirsikkachutneytä, punaviinisinappia, punasipulihilloketta, Henkan tattirisottoa, pateeta, saaristolaisleipää, jouluteetä sekä juustoa. Hintaa kassilla oli 52 euroa, mikä oli musta edullinen ottaen huomioon sisällön ja pakkauksen tyylikkyyden. Se oli ilo antaa ja saada. Täälä ovat nyt kaikki innoissaan päästessään kattamaan Niemen-perheen perinteisten ruokien oheen myös Murun logolla varustettuja herkkuja. Kiitos muruille!

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Joulukuun kuudes

Kerran vuodessa Suomea palvova patrioottinen osa minusta pääsee valloilleen. Sen tietäen päätin lentää Moskovasta kotiin itsenäisyyspäiväksi. Aion myös tänään leiriytyä klo 12 sohvan nurkkaan ja nököttää sielä ilman pissataukoja koko Tuntemattoman sotilaan kolmituntisen. Tiedän, että itken taas vuolaasti hiljaisuuden laskeutuessa ja Finlandian kasvaessa täyteen loistoonsa. Elokuvan jälkeen soitan sen vielä uudelleen Spotifyista. Sitten Maamme-laulun - enkä voi lopettaa itkemistä, saatikka istua alas.

Kouluaikoina olin aina vapaaehtoinen pitämään puheen itsenäisyyspäivän juhlallisuuksissa. Yleensä muita innokkaita ei ollut. Taisin olla ainoa, jolle tuntui luontevalta kertoa paikalla oleville veteraaneille, miten kiitollisia me jälkipolvet heille olemme. Yleensä puheeni olivat ylväitä - dramaattisiakin, mutta niin on myös joulukuun kuudes. Ja se taas johtuu siitä, että Suomessa itsenäisyyden konnotaatio on sota. Vihreiden kansanedustaja Emma Kari auttoi minua ymmärtämään tämän kirjoitettuaan tänään blogissaan: "Suomessa itsenäisyydestä puhuminen tuntuu olevan sodasta puhumista." Vaikka itsenäisyyden tulisi ennen kaikkea olla iloinen asia, melankolinen suomalainen ei suostu hautaamaan mennyttä - liian usein puheita maamme itsenäisyydestä varjostaa sotien kova hinta. Itsenäisyyspäivää tulee juhlia arvokkaasti, mutta aito iloitseminen ei mielestäni turmelisi ylpeyttämme sotien tapahtumista saatikka saisi meitä unohtamaan isovanhempiemme uhrauksia.

Tänään me sytytämme sinivalkoiset kynttilät ja syömme olohuoneen puolella pyhäpöydän ääressä yhdessä ystäväperheen kanssa. Menu pitää sisällään periskandinaavisia herkkuja kuten poronkäristystä. Toivotamme kuitenkin vieraat ensin tervetulleiksi näillä suupalan kokoisilla cocktail-Toast Skageneilla. Jälkiruoaksi taioin jo eilen jääkaappiin liivateettomat panna cottat, jotka ohjeen mukaan tarjoillaan jouluisesti Valion luumu-rusinakeitto kaverinaan. 
Suupalan kokoinen Toast Skagen (10 leipäkolmiota)

1 keitetty muna
1 pieni punasipuli
200 g katkarapuja
2 rkl majoneesia
100 g ranskankermaa
3 tl Dijonia
1 tl sitruunan mehua
silputtua tilliä
silputtua ruohosipulia
suolaa
valkopippuria
(avokado)
(mätiä koristeluun)
paahtoleipää

Keitä kovaksi (10 min.) yksi muna, kuori se ja riko haarukalla pieneksi. Sulata ja valuta katkaravut. Hienonna punasipuli. Sekoita keskenään kaikki ainekset ja anna vetäytyä tunnin verran jääkaapissa. Halutessasi paloittele mukaan avokado juuri ennen tarjoilua. Paahda leivät rapeiksi, halkaise ne ja annostele muutaman ruokalusikallisen verran seosta leiville. Koristele ruohosipulisilpulla ja mädillä halutessasi.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Hyvää tekevä joululahjavinkki

23 yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen.

Mua jouluttaa jo niin, että kivistää ja odotus tuntuu paljon kovemmalta täältä vaihdosta käsin. Onneksi sentään pääsen lähtemään 20. päivä Suomeen niin ehdin loihtimaan juhlan tuntua kotiinkin.

Ideat pukinkonttiin mulla on kuitenkin jo valmiina: tänä jouluna kaikki saavat multa Lushia!
Olen aina hieman laahannut perässä mitä tulee trendeihin kosmetiikassa. Se saattaa tosin johtua myös siitä, että atoopikkona olen tottunut pysyttelemään kerran hyväksi toteamissani tuotteissa - allergisten reaktioiden pelossa tulee usein suosittua vain tuttua ja turvallista. Meikkien parissa työskennellyt amerikkalainen ystäväni sai mut kuitenkin täälä ottamaan läheisen Lush-liikkeen tytöiltä parit testerit ja se oli sitten siinä. Rakastuin. Nyt lähes kaikki mun ihonhoitoputellini ovat tunnusomaisissa mustissa purkeissa ja uskokaa tai älkää, tänä talvena pakkanen ei ole saanut säikytettyä mua yltä päältä laikukkaaksi.

Lush siis valmistaa käsintehtyä tuorekosmetiikkaa. Suuri osa tuotteista täyttää myös luonnonkosmetiikan vaatimukset eli ne on valmistettu luonnollisista raaka-aineista luomua suosien eivätkä sisällä synteettisiä säilöntäaineita. Siksi pakkauksista löytyy parasta ennen -päiväykset ja kuten ketjun omillakin sivuilla todetaan: Lush on parhaimmillaan tuoreena - kuten hedelmät ja vihanneksetkin.
Otsikossa lupaamani hyvää tekevä joululahjavinkki on ketjun Oatiflix -kasvonaamio. Se sisältää banaania, kaurahiutaleita sekä jauhettuja manteleita ja saa tuoksunsa vaniljasta. Vaikka tahmea koostumus tekee naamiosta aika työlään levittää, ainakin minun jatkuvaa rasvaamista kaipaavaa ihoani tuorepuuromainen Oatiflix ravitsi ja kosteutti - eikä tuloksia tarvinnut odottaa lukuisia kokeilukertoja, vaan eron pystyi havaitsemaan heti ensimmäisen vaikutusajan jälkeen. Hintalappu 75 gramman purnukalle on 13,50 €.

Pakotin myös eräs lauantai-ilta kuivan ihonsa kanssa taikinoivan J:n kokeilemaan Oatiflixiä. Levitin naamion hänelle parranajon päälle ja käskin istua hiljaa 10 minuuttia. Huolimattomuuttani sain kuitenkin tuotetta myös J:n suuhun ja hänen miehekkään lyhyt palautteensa oli: "maistuu hyvältä."