keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kesäinen lintukoto

Kotona on ihmisen hyvä olla.

Vaikka rakastan kuulla ympärilläni vierasta kieltä, kulkea kaduilla, joita en tunne ja nukkua hotellien untuvapeittojen alla, paluu kotiin Lauttasaaressa läikähdyttää aina jotain mun sisällä: "borta bra men hemma bäst" pätee ainakin mun kohdallani. Toinen kodiksi kutsumani paikka on Kauhajoella. Yhä.

Mä luulen, että lapsuudekoti on monelle aina jollain tavalla "koti" - sinne palaaminen rauhoittaa: tuttu tuoksu, lämmin vastaanotto ja asioiden muuttumattomuus tuovat turvaa kuin lapselle.

Mun lapsuudenkotini ei tosin ole muuttumaton. Äitiltä oon oppinut mm. vanhanaikaisen tavan vaihtaa verhot vuodenaikojen mukaan. Luonnollisesti myös tyynyt saavat erilaiset päälliset sen mukaan paistaako aurinko vai pakastaako. 80-luvulla rakennettu talo on vuosien saatossa remontoitu ulkoa ja sisältä moni kerroin. Jokainen huone on vuorotellen saanut uuden ilmeen. Ja muodonmuutos sen kun jatkuu. Vanhempieni makuuhuoneessa on vaihtunut tapetti ainakin viisi kertaa! Mun teinivuosien oma huone nököttäää vessan vieressä ja muistan isän uhonneen, että heti mun lähdettyäni opiskelemaan, he laajentavat kylpyhuoneen läpi mun vaatekaappieni. Nyt oon pian neljä vuotta asunut poissa kotoa eikä mitään radikaalia ole tapahtunut. Vaaleanpunainen unelmani on taidettu jättää rauhaan. Toistaiseksi.

Mun ehdoton lempipaikkani on kuitenkin meidän olohuone. Vuonna 2011 Iisa Strand teki tilaan sisustussuunnitelman ja lopputulos on u-p-e-a! Samaa henkeä oon vienyt paljon myös J:n ja mun yhteiseen kotiin. Siellä tosin tyyliin sekoittuu myös moderni pelkistyneisyys.
Olli Joen maalaama tarjoilija työskentelee olohuoneen pöydän yllä

0 kommenttia:

Lähetä kommentti