tiistai 30. kesäkuuta 2015

Viheriöltä ruokapöytään

Menneenä viikonloppuna suuntasin jälleen kotiin P-maalle ja osallistuin golfin alkeiskurssille.
Sunnuntaina suoritin green cardin. Vihdoin.

Haaveilin nuorempana, että pistävän golf-innostuksen siivillä lentäisin Englantiin jollekin fiinille klubille tiukkapeppuisen pron oppiin. Odotin yhtäkkistä iskua. Olin varma, että golfkärpänen puraisisi minua - mailaan koskemattakin. No, käytännössä siihen kuitenkin tarvittiin ihanan kannustava mailapelimies ja hänen golfaava perheensä. Viikko Englannissakin vaihtui 6 tuntiin Kauhajoen Botnia Golfissa.

Urheilija tarvitsee ravitsevaa ruokaa. Vietimme äitin kanssa lauantaina tyttöjen iltaa, kun isä oli Pärnussa kisaamassa ja illan menu oli taas ihan meidän näköinen: herkullinen. Ravitsevasta en tiedä.

Aloitimme maa-artisokkakeitolla. Maa-artisokassa on musta jo itsessään niin upea maku, etten halua sotkea sitä esim. perunalla. Yksinkertaisuus on hienostuneisuutta. Mun mielestäni yksinkertaisin ja samalla parhain maa-artisokkakeiton resepti löytyy suolaa ja hunajaa -blogista.

Pääruoan lisukkeet koostuivat hyviksi todetuista komponenteista: päätimme tehdä uudelleen juhannuksena kokeiltuja Pommes Annoja. Kalan kaveriksi valitsimme raikkaan avokado-tomaattisalsan. Lohirullat mätikastikkeella eivät tosin olisi tarvinneet seurakseen mitään muuta. Niin hyviä ne olivat.
Lohirullat (4 annosta)

n. 600 g lohifileetä (leveää osaa)
1 ps (180 g) katkarapuja
1/2 tl suolaa
1 tl roseepippuria
1/d dl tillisilppua
mustapippuria
cocktailtikkuja

Sulata katkaravut kohmeisiksi, kuivaa ja silppua pieneksi. Nypi kalasta ruodot ja poista nahka. Tee ohentavat viillot fileen keskiruodon kohdalta molempiin suuntiin ulkoreunaa kohden, jolloin filee aukeaa kuin kirjan kannet suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Ohennusviipaleet jäävät siis ulkoreunoista kiinni, joten varo leikkaamasta liian pitkiä tai syviä viiltoja.
Ripottele kalalevylle katkaravut, suolaa, hienonnettuja roseepippureita ja tilliä. Kääri filee rullalle. Kiinnitä rulla cocktailtikuilla tasaisin välein. Viipaloi fileerulla. Kypsennä rullia leivinpaperilla pellillä 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Tarjoia lohi-katkarapurullat mätikastikkeen kanssa.

Mätikastike

1 tlk kermaviiliä
100 g kirjolohenmätiä
2 tl Dijonia
1 tl hunajaa
mustapippuria
tillisilppu

Sekoita kermaviilin joukkoon mäti, rouhittu mustapippuri, tilli, sinappi ja hunaja.
---
Mitä jälkiruokaan tuli, laiskistuimme hieman ja päädyimme iltapäivästä poikkeamaan Valkoiseen Puuhun. Sieltä illan menun kruunuksi tarttui mukaan Brita-kakkupala ja siivu pekaanipähkinäpiirakkaa.

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Ask (me)

Ask oli jo pitkään roikkunut mun testattavien paikkojeni listalla - oikeastaan siitä lähtien, kun vuonna 2013 pääsin Taste of Helsingissä maistelemaan ravintolan annoksia. Afterwork illallinen torstaina sai mut vihdoin marssimaan Krunikkaan ja istuutumaan pieneen alle 30 paikkaiseen saliin: yksinkertaisesti nauttiakseni.

Ravintolasta oli soitettu mulle edellisiltana ja tiedusteltu aikeitamme syömisen suhteen. Aikaa oli annettu kolmisen tuntia ja se mahdollisti lyhyemmän neljän ruokalajin menun. Meinasimme ensin olla ystäväni kanssa tähän järjestelyyn vähän pettyneitä, mutta loppujen lopuksi väliruokineen ja viineineen lyhyestä illallisesta ei todellakaan jäänyt nälkä. Kotiutuminen hyvissä ajoin oli myös hyvä vaihtoehto arki-iltana. Pitempi menu olisi pitänyt sisälllään kaikkiaan kahdeksan ruokalajia, mikä todennäköisesti olisi venyttänyt syömisen parhaimmillaan puoleen yöhön. Short and sweet päti tälläkin kertaa.

Mulla ei ollut oikein minkäänlaisia ennakko-odotuksia Askia kohtaan ja ehkä senkin vuoksi jokainen pöytään kannettu lautasellinen tuntui maistuvan toinen toistaan paremmalta. Puhtaat raaka-aineet pääsivät enemmän kuin oikeuksiinsa ja myös trendikkäitä villiyrttejä oli pyritty käyttämään ihastuttavan laajasti. Viinipaketin viinit osuivat nekin hyvin nappiin lukuunottamatta jälkkärille meistä ihan liian makeaa valintaa. Erityismaininta menee älyttömän hyvälle sinihomejuustolle, jota valmistaa Ahlmanin säätiön suojeluksessa Ahlmanin ammattiopisto Tampereella. Tarjoilijan mukaan juustoa myydään kauppahallissa myös Helsingissä. Arvaatte varmasti, minne allekirjoittanut ensi viikolla töiden päälle piipahtaa.
Keittiön tervehdys
Perch & Greens
Asparagus & Butter
Lamb & Onion
Juusto
Spruce & Rhubarb

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kesäinen lintukoto

Kotona on ihmisen hyvä olla.

Vaikka rakastan kuulla ympärilläni vierasta kieltä, kulkea kaduilla, joita en tunne ja nukkua hotellien untuvapeittojen alla, paluu kotiin Lauttasaaressa läikähdyttää aina jotain mun sisällä: "borta bra men hemma bäst" pätee ainakin mun kohdallani. Toinen kodiksi kutsumani paikka on Kauhajoella. Yhä.

Mä luulen, että lapsuudekoti on monelle aina jollain tavalla "koti" - sinne palaaminen rauhoittaa: tuttu tuoksu, lämmin vastaanotto ja asioiden muuttumattomuus tuovat turvaa kuin lapselle.

Mun lapsuudenkotini ei tosin ole muuttumaton. Äitiltä oon oppinut mm. vanhanaikaisen tavan vaihtaa verhot vuodenaikojen mukaan. Luonnollisesti myös tyynyt saavat erilaiset päälliset sen mukaan paistaako aurinko vai pakastaako. 80-luvulla rakennettu talo on vuosien saatossa remontoitu ulkoa ja sisältä moni kerroin. Jokainen huone on vuorotellen saanut uuden ilmeen. Ja muodonmuutos sen kun jatkuu. Vanhempieni makuuhuoneessa on vaihtunut tapetti ainakin viisi kertaa! Mun teinivuosien oma huone nököttäää vessan vieressä ja muistan isän uhonneen, että heti mun lähdettyäni opiskelemaan, he laajentavat kylpyhuoneen läpi mun vaatekaappieni. Nyt oon pian neljä vuotta asunut poissa kotoa eikä mitään radikaalia ole tapahtunut. Vaaleanpunainen unelmani on taidettu jättää rauhaan. Toistaiseksi.

Mun ehdoton lempipaikkani on kuitenkin meidän olohuone. Vuonna 2011 Iisa Strand teki tilaan sisustussuunnitelman ja lopputulos on u-p-e-a! Samaa henkeä oon vienyt paljon myös J:n ja mun yhteiseen kotiin. Siellä tosin tyyliin sekoittuu myös moderni pelkistyneisyys.
Olli Joen maalaama tarjoilija työskentelee olohuoneen pöydän yllä

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Juhannusherkut

Sudenpentu J salutes the flag
Meidän juhannusviikonloppu vierähti chillisti mun lapsuudenkodissani Kauhajoella. Alunperin ajatus oli lähteä J:n perheen sukumökille Jäppilään, mutta pahasti sateinen sääennuste sai meidät perääntymään kohti Etelä-Pohjanmaata ja lämmintä lasitettua terassia. Emme kuitenkaan lähteneet muun Suomen kanssa tien päälle torstaina vaan pyhitimme juhannusaattoa edeltävän illan viinille ja hartaalle ruuanlaitolle. Testikeittiössä pyöriteltiin mm. Vietnamilaisia tuorekevätrullia ja valmistettiin jauhelihafajita lehtisalaattitortilloilla.

Juhannusliikenteeseen starttasimme vasta perjantai-iltapäivän puolella. Perillä meitä odotti sauna, ulkoporeallas ja pullo Rieslingiä. Onneksi olimme äitin kanssa ehtineet vielä kyhäillä menut juhlapäivien varalle, vaikka J:n ja mun suunnitelmat varmistuivatkin aika viime tipassa. Perjantai-aattoillan vietimme nelistään vanhempieni kanssa, mutta lauantaiksi saimme myös sisareni perheineen pöydän ääreen. Ja huh, miten hyvin me taas syötiin! :D

Kolmen ruokalajin aatto-menu piti sisällään hieman erilaisen Skagenin, grillattua naudan sisäfiletä ja modernin Pommes Annan sekä älyttömän hyvän ja helpon Chasing dreams with Papyli -blogista bongaamani jälkiruoan.
Skagensalaatti (4 annosta)

1 dl ranskankermaa
1 rkl majoneesia
1 tl Dijon-sinappia
1 rkl tillisilppua
1 rkl ruohosipulisilppua
100 g jokiravunpyrstöjä
100 g kylmäsavulohta
suolaa ja pippuria
1 avokado

Sekoita kulhossa ranskankerma, majoneesi, sinappi ja yrtit. Lisää mukaan valuteut ravunpyrstöt ja hienonnettu kylmäsavulohi. Mausta suolalla ja pippurilla. Pilko kuorittu avokado ja kääntele palat seokseen. Annostele laseihin. Tarjoile paahdetun maalaiskauraleivän kanssa.
Kesän ehdoton hitti on tämä jälkiruokamalja. Käytin talvikaudella maustamattoman maitorahkan sijaan Valion Tiramisu-rahkaa ja sain sillä täyteläistä twistiä perusohjeeseen. Kesällä tuoreet marjat saavat kuitenkin näytellä pääosaa ja puolitin aiemmin käyttämäni sokerin määrän. Oikea päätös. Keksit, suklaakastike ja kesän ensimmäiset mansikat antoivat helpolle ja nopealle jälkiruoalle juuri sen verran makeutta, kuin tarvitsikin.

Jälkiruokamalja mansikoista (4-6 annosta)

1 dl kuohukermaa
200 g maitorahkaa
200 g mascarponea
1 tl vaniljasokeria
1 rkl sokeria
2 dl tuoreita marjoja
100 g kaurakeksejä
0,5 dl suklaakastiketta

Vispaa kerma kuohkeaksi. Sekoita joukkoon maitorahka, mascarpone ja sokerit. Kokoa tarjoilulaseihin kerroksittain oman maun mukaan seosta, marjoja, suklaakastiketta ja murennettuja keksejä.
---
Lauantai-iltana pöytä notkui ribseistä, bataattiranskalaisista, pekoniin käärityistä parsoista, Tzatzikista ja rapeasta coleslaw'sta. Lisäksi siskon lapset tykkäävät syödä "leipäsiä" = kaksi tortillalättyä voidellaan esim. ruoho- tai valkosipulituorejuustolla ja viipaloidaan väliin omaa suosikkijuustoa (cheddar, Gouda, Aura..) Folioidaan ja grillataan miedosti niin, että juusto hieman sulaa ja tortillat saavat reunoihin paistopintaa.

Soosimies J kehitti ribseille oman seoksen, jonka pohjana käytti Santa Marian huippua American BBQ Saucea ja höysti orginaalia kastiketta mm. Lousiana barbecue saucella. Uunitimme suolalla ja pippurilla pintamaustettuja ribsejä ensin noin kolmen tunnin ajan, minkä jälkeen niitä valeltiin grillissä viitisentoista minuuttia. Kaveriksi sopivan kaalisalaatin ohjeen äiti on bongannut Ola Lauritzonin kirjasta. Itse en pidä liian vetäytyneestä kaalisalaatista, joka on päässyt jo jääkaapissa vetistymään. Lauritzonin ohjeella raaka-aineet jäävät mukavan rapsakoiksi ja mun mielestä punasipuli on porkkanaa paljon parempi kumppani kaalille!

Coleslaw (4 annosta)

7 dl ohueksi suikaloitua valkokaalia
1 punasipuli
1/2 dl majoneesia
2-3 tl ranskalaista sinappa
1 dl ranskankermaa
suolaa ja rouhittua mustapippuria

Suikaloi valkokaali ohueksi. Leikkaa punasipuli puolirenkaiksi. Kumoa kaali ja sipuli isoon kulhoon. Sekoita mukaan majoneesi, sinappi ja ranskankerma sekä mausta suolalla ja pippurilla. Anna maustua jääkaapissa muutama tunti.
Grilliähkyn päälle me nautittiin vielä mun Maku-lehden ohjeella leipomani raparperipiirakka. Reseptin mukaan valmistettu herkku ei kaipaa kaverikseen mitään muuta kuin kahvia (tai kuplivaa), sillä piimäpohja ja kermaviili-maitorahkatäyte saavat raparperipalat unohtamaan kitkeryytensä ja maistumaan todella mehukkailta. Omnomnom!

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Uusi vanha Shanghai Cowboy

Juhannusta odotellessa keskivikkoa piristi työkavereiden kanssa sovitut dinner-afterit paikkamuutoksen kokeneeseen Shanghai  Cowboyihin. Konspetin tyyli sulkea ovensa ja jälleen putkahtaa jonnekin päin Helsinkiä oli meille kaikille tuttu, mutta emme silti olleet kukaan vielä testanneet ravintolan sivuilla lupailtua "mexican fusion kitcheniä". Tämän tultua töissä puheeksi, päätimme yhdessä korianteria pelkäämättä pistäytyä vanhan Königin kulmille katsomaan, mistä kaupunki on jo pitkään puhunut.
Rustiikkisesti sisustettu hämyisä kellarimiljö oli tunnelmallinen, mutta pimeissä sokkeloissa pöydästä naistenhuoneeseen suunnistaminen kävi jo luolatutkimuksesta. Ravintola oli vain hajanaisesti täyttynyt, kun me klo 17 jälkiin saavuimme ja mietinkin, miten tila mahtaa toimia ruuhkaisempina iltoina.

Jaoimme alkuun salsan ja (superhyvän) guacamolen kanssa tarjoillut nachot. Niiden jälkeen olimme kaikki päätyneet ottaman saman annoksen: spicey meat taco.

Spicey indeed!

Posket punaisina, äänet karheina ja lähes silmät vuotaen jaksoimme jokainen 2,5/3 tacoa. Shanghai Cowboyssa ei siis ainakaan mausteissa tai annoskoissa säästellä. Valitsemani Syrah kalpeni lautasen vierellä eikä ruuan maustakaan oikein voinut muuta sanoa kuin että sitä löytyi + tulisuutta potenssiin 10.

En mä Mikonkadulle kyllä J:n kanssa treffeille lähtisi, mutta tyttöjen illan aloitteluun se voisi sopia: jaettavaa sormisyötävää ja cocktaileja ennen pöydillä tanssimista. Iso latistava miinus tulee kuitenkin vihreän kortin kysymisestä. Vaikka kaikki muu osuisi nappiin, HOK-Elanto saa aina mun karvat pystyyn. Tämä oire ilmeni valitettavasti myös Shanghai Cowboyssa.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Kohti perusoikeistolaisuutta

Vihdoin hallitusohjelmakohina alkaa laantumaan. En nähnyt viime viikolla enää yhtäkään lööppiä aiheesta. Onneksi - mua alkoi vähän jo kyllästyttää.
MUTTA.
Pystytän silti vielä omankin telttani tulevan hallituksen leiriin:

Matti Vanhasen alkuvuodesta somessa jakama (ja puhuttanut) Akavan kaavio Suomen ansiotulon verojakaumasta vuonna 2014 kertoi karua totuutta: suurimpia veronkantajia ovat 35 000-55 000 euroa vuodessa tienaavat. Heitä on kuitenkin veronmaksajista vain 18 %. Silti näiden ihmisten harteilla lepää melkein 30 % koko Suomen ansiotuloveroista! Ne veronmaksajat, jotka taas tienaavat 25 000-35 000 vuodessa (19 % veronmaksajista) kantavat ainoastaan 3 % ansiotuloverojen kokonaispotista. Tasan 5 % Suomen veronmaksajista tienaa 55 000-75 000 vuodessa ja myös he maksavat melkein 25 % kaikista ansiotuloveroista. Käytännössä keskituloiset työssäkävijät maksavat siis yli puolet kaikista ansioverotuksen poikimista tulonsiirroista - puhumattakaan meidän ihaillun sosiaalietuusjärjestelmäämme ylläpidosta. On selvää, ettei kuuluisa pohjoismainen hyvinvointivaltio yksinkertaisesti voi enää toimia, kun sen pohja on näin suppea. Tämän myös tuleva perusoikeistolainen hallituksemme on onneksi ymmärtänyt.

Lehdet ovat armotta lietsoneet herravihaa uuden hallitusohjelman turvin: "Hallitus hellii hyvätuloisia", huusi Taloussanomien otsikko. Tuntuu, että keskusteluissa uusista verolinjauksista sekoittuvat täysin käsitteet hyvätuloinen, suurituloinen, varakas ja rikas. Kaikki on tietysti suhteellista, mutta ei 3000-4000 eurolla kuukaudessa aatelisiksi eletä. Ei edes niillä 55 000-75 000 vuosituloilla eli 5000-6000 eurolla kuukaudessa. Tämän kokoluokan ansiotuloista käy pelkkä verottaja nappaamassa hyvänkokoisen siivun. En voisi kuvitella, että kukaan +/- 2000 euroa kuukaudessa tienaava hyväksyisi, että parhaimmillaan yli puolet hänen palkastaan katoaisi systeemiin. Onneksi vanhastaan sosiaalidemokraattisesti vaalitussa Suomessa ei tällaista vääryttä koskaan pääsisi tapahtumaan.

Suomalaisen yleisin perintö myöhemmille sukupolville on kateus. Se siirtyy sinnikkäästi vanhoilta nuorille ja on täysin verovapaata. Vaikkei termi olisi tuttu, käytännössä kaikki kyllä tietävät 1-1 -säännön: yhden menestys on toiselta pois. Sehän on selvä. Parhaimmillaan 14-16 -tuntisia työpäiviä (viikonloput mukaan lukien) painavan yrittäjän Porsche on luonnollisesti pois hänen naapuriltaan. Tai yrityksen vakituiselta työntekijältä, jota yrittäjä mm. kouluttaa firman rahoilla. Solidaarisessa Suomessa tasan klo 16 lyömällä työpaikalta poistuvan työntekijän tulisi kuitenkin saada saman verran kuin aamukuudeksi toimistolle saapunut ja puolilta öin kotiin raahautuva toimitusjohtaja.


Vaikka oppositio tulee raatelemaan hallitusta koulutuslupaus kilpenään, edes leikkaukset eivät muuta sitä tosiasiaa, että Suomessa kaikilla on tasapuoliset mahdollisuudet menestyä. Toisilta se vaatii enemmän kuin toisilta, mutta optio on kaikille sama: kouluttautuminen on täälä ilmaista. Jos isi ei maksa, täytyy opintojen ohessa käydä töissä. Tai jos hyvä veli -verkostoja ei löydy perheen takaa, niitä voi itse luoda yliopistossa. Nousujohteisen uran yläkerran kulmahuoneeseen voi aloittaa pohjaltakin. Toisille tie siis on kivisempi, mutta kuka tahansa suomalainen voi lukea itsensä maisteriksi ja alkaa tienata. Siksi kateellisuus on aivan turhaa.

Uusi Suomi: Ex-pääministeri jakoi havahduttavan kuvan

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

ToH-raportti 2015


Oij-oi, ihana viikonloppu takana! Tosin mun henkilökohtainen vuoden kohokohtani on nyt ohitse. 
Mutta onneksi tästä se kesä vasta alkaa.

Kesästä puheen ollen: mä en tiedä mitään Taste of Helsinkiä mahtavampaa. Musiikkifestarit on niin ei mun juttuni, mutta Kansalaistorin puistossa 4. kertaa järjestettävä ruokafestivaali on ollut mulle must heti Suomeen rantauduttuaan. Sen jälkeen oon saanut ToH-intoni tartutettua myös J:hin ja vanhempiini. 

Tänä vuonna olimme ensimmäistä kertaa American Expressin vieraslistalla ja nautimme kyllä VIP-teltasta ja sen palveluista täysillä. Muutenkin upea festarikokemus nousi ihan uusiin sfääreihin valmiiksi valittujen parhaiden palojen ja niihin natsaavien viinien, ruuhkattomien sohva-alueiden ja annoksia auliisti omasta puolesta noutavien juoksutyttöjen myötä. Kyllä kelpasi vinkutella! ;]

Sääkään ei olisi voinut sattua paremmaksi: saimme osamme auringosta pitkälle illalliskattauksen viimeisille tunneille asti ja ensimmäistä kertaa tänä kesänä ulkona tarkeni hihattomissa.
Yritin kyllä kovasti löytää Kaskiksen menua parempaa, mutta yksinkertaisesti Erikin annoksia voittanutta ei alueella ollut. Joudun siis vetämään (entiseen) kotiin päin valitessani viikonlopun suosikkiannostani: lohi suli suuhun, samoin teki possunkylki ja itsetehty valkosuklaa suorastaan räjäytti potin seuranaan La Spinetta Bricco Quaglian Moscato d'Astia. Omnomnom!
Sokerisuolattua lohta, savulohimoussea, saaristolaisleipää ja tilli-piimäkastike
Ylikypsää paahdettua possunkylkeä, barbequekastiketta, varhaisperunaa ja kevätsipulia
Herukanlehteä, tuorejuustoa ja valkosuklaata
Turun lisäksi erityismaininnan saa myös Ragun menu. J ylisti karitsanniskaa omasta mielestään tapahtuman parhaaksi annokseksi ja jälkiruoassakin lakritsin ja fenkolin yhdistelmä oli yllättävän hyvä. Ragun tiskille riittikin jonoa koko viikonlopun ajan. Itse ravintolaan emme J kanssa ole vielä kumpikaan ehtineet poikkeamaan, mutta ToH:n perusteella varaamme kyllä pikimmiten afterwork-illallisen Ludviginkadulle. ;]
Hiillostettua miekkakalaa, sardelliaolia ja paahdettua pecorinoa
Ylikypsää karitsanniskaa, karitsamakkaraa ja sinappipolentaa
Lakritsivaahtoa, marinoitua fenkolia ja sitruunajääteöä
Jälkiruoista meidän kaikkien ehdoton suosikkimme oli Tiramisu Emon tapaan eli omaleimaisesti tuutista tarjoiltu tuorejuustounelma. Emon versio oli makoisan kahvinen ja sopi hyvin päättämään lauantai-illan uskomattoman makumatkan. Katsokaa nyt, miten suloinenkin kyseinen annos oli:
Myös Emon rypsipossun ribsit ja chipottle olivat lihaisia ja meheviä, mutta hieman mauttomia. Soosimiehenä tunnettu J totesi heti, että kastikkeessa oli nuukailtu. Sen sijaan sekä Pastorin Casa Ceviche, että Mejilla eli tamarindilla glaseerattu vasikanposki kvinoasalaatilla olivat reilusti maustettuja ja allekirjoittaneen makuun vähän tulisiakin. 

Matti Jämsen pop-upin Toast Skagen tarjoiltiin ihanan rapealla leivällä raikkaiden kurkkujen kera. Miehen innovatiivinen kanankoipiannos ei meidän seurueemme naisväkeen kuitenkaan uponnut. J ja isäni pitivät siitä, mutta meistä äidin kanssa tuntui, että söimme lihan kaverina havupuun oksia. :D 

Viime hetkellä mukaan tulleen Patronan menu oli ihan positiivinen yllätys: ankankoipi "mole manchamanteles" loisti makumaailmallaan, mutta tiikerirapu "aquachile" oli jopa mulle aika korianterinen. Naudankielitacon kohdalla tuli ruokahalun rajat vastaan ja se jäi meiltä kokeilematta. Löytyisiköhän kyseinen ruokalaji Kampin listalta? Täytyy poiketa joku päivä tarkistamaan! ;]
Edessä on pitkä kesä ilman Taste of Helsingin kaltaisia tapahtumia. Harkitsin jo viime vuonna Flow-lipun hankintaa yksinomaan alueen kattavan ruokavalikoiman vuoksi. :D Se saattaisi tosin tulla halvemmaksi, kuin kiertää jokainen ToH:n ravintola. Siitä huolimatta taidan toteuttaa jälkimmäisen suunnitelman ja raivata kalenterista aikaa arjen luksukselle Helsingin makujen parissa.

torstai 11. kesäkuuta 2015

Sunnuntaikahvit Ko(k)ossa

Hidas sunnuntai yksin kotona. Ikkunan takana pilvisiä pilkahduksia auringosta. Tytöt soittivat kahville.

Ja minähän lähdin!

Päädyimme ihastuttavaan Cafe Kokkoon. Aiemmin Katajanokalla toiminut kahvila sulki ovensa Kanavarannassa ja muutti kerrostalon toiseen kerrokseen Kalevankadulle. Kahvilaan käydessä täytyy tietää minne on menossa: kaksi porttikongia, painava ulko-ovi ja portaat toiseen kerrokseen eivät kyllä saa ohikulkijaa poikkeamaan extempore. Löytöretki on kuitenkin vaivansa arvoinen. Vitriinissä komeilevat jopa raakaruokaskeptikon mielestä maailman parhaat raakakakut! Etenkin Asian brownie maistui ihan oikeasti tuhdilta suklaalta, mikä ei mun kokemukseni mukaan ole kovin yleistä raakaherkkujen keskuudessa. Hämäävän hyvää oli myös blackcurrant cheese cake, joka saattoi olla kyllä yksi parhaista maistamistani juustokakuista - olemalla silti niin epäjuustoinen ja kaikkea muuta kuin perinteinen cheese cake.
Kahvila toimii selkästi myös työtilana ja se on sisustettu harkitun huolettomasti. Kiireetön ilmapiirii, siivilöityvä auringonvalo ja kunnon kahvit saattavat tehdä Cafe Kokosta mun uuden vakkarini.