Täyden 10 brunssi: Deli Cafe Maya

Jos sunnuntaina herää brunssitukseen, täytyy sille tehdä jotain. Viinintäyteisen edellisilta ystäväpariskunnan luona teki meistä normaalia aamunälkäisempiä, mutta varausta minnekään ei tietenkään ollut. Sängystä nouseminen venähti kuitenkin sen verran pitkälle, että uskaltauduimme iltapäiväyhden aikoihin kokeilemaan onneamme Punavuoressa sijaitsevaan Deli Cafe Mayaan, josta olin ohimennen lueskellut pelkkää hyvää. Osuimme kätevästi kattausten väliin ja jo vapautumaan ehtinyt pöytä annettiin meille vajaaksi tunniksi. Sen jälkeen pieni puotikahvila olisi täynnä taas. 

19 euroa on epäilyttävän edullinen hinta brunssista Helsingissä. Tarjolla ei kuitenkaan ollut mitään, mikä olisi mietityttänyt ja lautaselle valikoitui todella hyvää munakasrullaa, sienisalaattia, bataatteja ja bulguria. Kaikki ruuat oli maustettu onnistuneesti peittämättä raaka-aineiden omia makuja. Ainoastaan focaccia olisi kaivannut lisää merisuolaa, mutta isetehty mysli oli kotivisujen suitsutuksen arvoista. 

Jälkiruokapuolella mangokakku olisi kaivannut vähän lisää makua ja Sacher oli aika kuivaa. Porkkanakakku oli kuitenkin juuri niin mausteinen kuin kuuluukin ja maku oli musta ihanan jouluisa. Sanoisin, että kokonaisuutena makoisat eivät pettäneet läheskään niin pahasti, mitä yleensä brunsseilla saattaa käydä. Skumppa olisi tässä vaiheessa kyllä ollut kruunu komeudelle, mutta ehkä ensi kerralla. Tai sitä seuraavalla - mut nimittäin tullaan näkemään Mayassa vastaisuudessa aina, kun brunssitus iskee. ;]

Turun lounas nro 1: Ravintola Panini

Kävin viime viikon tenttien lomassa Turun lounaspaikka numero 1:ssä: ravintola Paninissa. Melkein 20 vuotias Panini on klassikko, jossa palvelu pelaa ja italialainen ruoka on suomalaisittain yllättävän autenttista. Hinta-laatusuhde kohtaa sekä lounaalla, että àla cartessa eikä pasta ole ikinä pettänyt. Ravintolan rempseän rento fiilis oli sen verran tarttuva, että maukas tomaattikastike hautasi hetkellisesti jopa mun tenttistressin. Ei voi siis muuta kuin suositella! ;]

Penne ai carciofi 9,70 €

Pasta fresca con mozzarella 10 €

Viikonloppu Vesijärven rannalla

Mennyt viikonloppu kului J:n kotikonnuilla Racketlonin merkeissä. J:n painaessa kolme päivää pallojen perässä, mä nautin auringosta Vesijärven laitamilla. En ollut aikaisemmin eksynyt Lahden satama-alueelle, mutta poikettuamme sinne iltapäivä-Latteille lauantaina, vei idyllinen kahviloiden, terassien ja jokilaivojen rivistö mun sydämeni täysin. Hurmioon saattoi vaikuttaa myös ihastuttavan Kahvila Karirannan niiiiin hyvä suklaa-juustotorttu: makeannälkäisen suklaaperson ehdoton valinta! ;]

Mä oon aina pitänyt Lahtea vähän rumana kaupunkina. Sen profiili on liian laatikkomainen mun makuuni. Historiasta on postmodernismia henkivässä keskustassa pulaa. Mutta ehkä mä oon vain pyörinyt ihan väärissä paikoissa? Eihän Turunkaan keskusta torin ympärillä mitenkään kaunis ole - kaupungin tunnelmallisuus syntyy veden äärellä Aurajoen törmillä. Saman efektin saa Lahdessa aikaan Vesijärven auringossa kimmeltävä liplatus.

Paras syömäni pizza - koskaan

Pizza bianca eli valkoinen pizza oli ollut jo kuukausikaupalla mun "to test" -listallani - varsinkin sen jälkeen, kun äiti pääsi sitä hehkuttamaan kokeiltuaan bongaamaansa reseptiä. Otin omaan versiooni vihiä Pilkkuraidat blogista, mutta käytin ohjeesta poiketen myös Emmental-raastetta ja avokadoa. Lisäksi olen kuivahiivaa enemmän tuorehiiva-tyttöjä, joten seikkailin jälleen maitohyllyjä ristiin rastiin pakettia etsien. En ollut käyttänyt durumvehnäjauhoja aiemmin, mutta täytyy sanoa, että niissä todella oli taika rapeaan pohjaan ja vaikka itse sanonkin: tuloksena oli paras pizzani koskaan! 

Pizza bianca

pohja kahteen keskikokoiseen pizzaan

1 dl vehnäjauhoja

2 dl durumvehnäjauhoja

15 g (1/3 pkt) hiivaa

1 1/2 dl kädenlämmintä vettä

1/2 tl suolaa

2 rkl oliiviöljyä 

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, öljy ja jauhot. Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia. Nostata taikina liinan alla vesihauteessa kaksinkertaiseksi.

täyte yhteen pizzaan

1 prk creme fraihcea

2-3 valkosipulinkynttä

kourallinen tuoretta basilikaa

mustapippuria

suolaa

raastettua parmesania

Emmental-raastetta

mozzarellaa

aurajuustoa

1 sipuli

tuoretta pinaattia

pinjansiemeniä

tuoretta rucolaa

1 avokado 

Maustoin ranskankerman suolalla, pippurilla ja murskatulla valkosipulilla ja silppusin mukaan kourallisen basilikaa. Levitettyäni ranskankermakastikkeen pizzapohjalle, ripottelin päälle Emmental-raastetta, raastettua parmesania, Aura-juustoa ja revittyä mozzarellaa. Sen jälkeen lisäsin sipuliviipaleet, tuoreet pinaatinlehdet ja pinjansiemenet. Sitten vain koko komeus uuniin 225 asteeseen ja 10 minuuttia malttia.

---

Koska tämä postaus ei kuulemma saa olla ihan näin vihreä, kotiyleisön pyynnöstä liitän myös mahdollisille mieslukijoille kuvan samalta keskiviikkoillalta J:n äijäpizzasta. Reseptin siihen saa kokilta pyydettäessä. ;>

Helatorstaikahvit Johanilla & Nyströmillä

Pilkahteleva pyhäpäivän aurinko sai meidät lähtemään kolostamme keskustaan kahville. Vasta helsinkiläistyneenä en ollut vielä kokeillut olohuonemaisen Johan&Nyströmin kahveja ja raakakakkuja, joten puhuin J:n ympäri viemään mut Kanavarantaan. Pehmeä paikka parvella ja aivan huippu kauramaito-Latte saivat meidät viihtymään aiottua pitempään, mutta onneksi vapaapäivänä meillä ei ollut minnekään kiire - pelikin alkoi vasta iltamyöhään. Ei sillä, että mua lätkäaikataulut kiinnostaisivat pätkääkään: jääkiekon suhteen oon lähes maanpetturimaisen epäpatrioottinen, mutta tuo toinen puoliskoni viihtyy sohvan nurkassa kavereiden kisakatsomo ympärillään.  

Puhtaudesta ja terveellisyydestä huolimatta raakaruoka ei oikein ole mun juttuni. Vaikka pähkinäpohjainen kakkupala oli ihan hyvää, kyllä mä silti ottaisin siivun mud cakea, jos valita pitäisi. Turhaa teollista prosessointia vastaan seison kuitenkin samassa rintamassa raakaruokailijoiden kanssa. Pyrin kaupassa aina valitsemaan lähellä tuotettuja raaka-aineita, sillä edes luomu ei enää pitkään aikaan ole ollut LUOnnonMUkaista, vaan pelkkä markkinointikikka. Ostamlla lähiruokaa pyrin lisäaineiden välttämisen lisäksi tukemaan pieniä tuottajia, jotka saavat maasta elantonsa. Se ei nimittäin 2010-luvulla ole ihan helpoin tapa kantaa leipä pöytään eikä sillä todellakaan rikastumaan pääse. 

Helsingin paras lounas: Farang

Tomi Björck ei ole onnistunut vakuuttamaan mua vielä yhdessäkään vuoden 2010 jälkeen avaamassaan ravintolassa. Oon ehtinyt koluta sekä Bulevardi 6:n kiinteistön, että Espalla auenneen Brondan enkä ole kyllä ymmärtänyt, mistä kaikki hype ravintoloiden ympärillä oikein kumpuaa. Mun mielestäni Björckään ei ole kuin pelkkä turha julkkis: millä meriitillä ravintoloitsija-kokki esim. tuomaroi missikisoja? Päätin kuitenkin antaa kaverille vielä yhden mahdollisuuden ja ottaa Töölössä 2-3 ruokalajin mittaisen tauon tenttiviikon lukemisista.

Mediapersoonana en pidä Björckistä vieläkään, mutta kokkina paljon aiempaa enemmän. Farangin miljöö on kerrassaan upea ja ruoassakin vaikutti olevan "sitä jotain" - ainesosa, joka muiden hänen ravintoloidensa ruuasta on mun mielestäni puuttunut. Kolmen uudemman ravintolan kopla on ainakin mulle tarjonnut vain tasapaksua ruokaa ilman sen erikoisempia yllätyksiä tai makuhermoja kutkuttavia yhdistelmiä. Farang on kuitenkin toista maata: jopa lihoihin oli saatu haudutuskastikkeiden maku ja mäkin tunsin kokevani kielelläni jotain uutta: Farangin perinteisen karamellipossun makea suolaisuus suorastaan suli suussa. Tomi, taidat tietääkin näistä ruokahommista jotain. ;]

Pehmeäkuorista taskurapua

Rapeaa karamellipossua

Phaenang currya ja Black Angus -härkää

Hinta: 3 ruokalajin lounas 29 €