Pääsiäinen Portugalissa

Lensimme J:n kanssa kiirastorstaina klo 7.30 pyhien viettoon Portugaliin. Pomppu Frankfurtin kautta ei haitannut yhtään: neljän tunnin odotus kului Weizeneilla ja thai-ruolla. Perillä Lissabonissa meitä odotti lähes bränikkä vuokra-Mini. J oli tietysti alkuun pettynyt mallin tehottomuuteen ja merkin tyttömäisyyteen, mutta huomasi lopulta Cooperin näppäryyden ja oltiin myöhemmin molemmat sitä mieltä, ettei parempaa autoa oltaisi voitu saada. Eihän näin päheetä peliä mitenkään voi vastustaa:

Lentokentältä startatessamme muistimme jälleen, miksi olisi hyvä ennalta tsekata suuntimaa haluttuun määränpäähän tai edes sinne päin: navi ei ensimmäiseen 15 minuuttiin löytänyt satelliitteja eikä myöhemmin hotellin osoitettakaan; puhelimeen ilmestyi vähän väliä "Ei verkkoa" joten senkin karttapalvelut olivat meidän ulottumattomissa. Kolmen samassa liikenneympyrässä tehdyn kunniakierroksen jälkeen ajomatka motaria Algarveen kesti lopulta kolmisen tuntia.

Perille päästyämme olimme reissanneet kotiovelta Porchesiin 17 tuntia. Sillä saldolla pääsisi jo Aasiankin kaukokohteisiin! Olo oli sen mukainen, että ajattelimme syödä vain nopean illallisen hotellin ravintolassa ja kaatua sitten sänkyyn. Majoituimme Pestana-ketjun Beach Resortissa, josta saimme oikein kivan ja erittäin kohtuuhintaisen huoneen vanhempieni membershipin ansiosta. Vaikka sesonkiin oli vielä aikaa, hotelli oli yllättävän täynnä ja pöytään istuttuamme selvisi, ettei ala cartea tarjoilla. Ainoa vaihtoehto oli illallisbuffet, jonka hätäratkaisuna päätimme kuitenkin ottaa. No - 30 euroa oli näin jälkikäteen ajateltuna aika paljon salaatista, joka oli ainoaa oikeasti syömäkelpoista ruokaa rasvassa lilluvien kanafileiden ja mauttomien jälkkärikakkujen joukossa. Tarjonta oli juuri sitä, mitä hotellit varaavat pakettimatkojen lapsiperheille, mutta saimmepa syödäksemme ja pitkien unien jälkeen J:n parvekkeelle tarjoilema aamupala Atlantin äärellä ei ollut ollenkaan huono aloitus lomalle: 

Säätiedostusten mukaan lauantai tulisi olemaan pilvettömin ja lämpimin, joten päätimme säästää sen löhöilylle altaalla ja hypätä heti ensimmäisenä päivänämme kohteessa takaisin Minin rattiin ja suunnata Euroopan lounaisimpaan pisteeseen: Cabo de São Vicenten niemelle, josta maisemat hyväilivät Portugalin kallioista rantaviivaa. 

Matkalla pistäydyimme myös Lagosin satama-alueella drinkeillä ja söimme todella hyvän myöhäisen lounaan TripAdvisorista bongaamassamme Portofino'sissa. 

Salmon Linguine

Penne al Forno

Illaksi haimme läheisestä marketista pullon paikallista punaviiniä ja istuimme iltaa omalla terassilla. J, jos kuka tietää, että rentouttava loma ansaitsee hyvän kirjan ja välillä Dan Brown vei matkaseurani niin menneessään, ettei kilistelykaveria Santa Valhalle tahtonut löytyä. Oma yritykseni Cecelia Ahernin kanssa vaihtui ensin Imageihin ja lopulta Instagramiin - koukuttavuus on viihtymisen kannalta oleellisinta. 

Vaikka mä en normaalisti ole yhtään auringonpalvojatyyppiä, pyhitimme silti lauantain ensin hotellin altaalle ja sen jälkeen automatkan päässä olevalle kallioiden reunustamalle Praia da Marinhalle, joka olikin varsin upea ranta. Merivesi tosin oli vielä niin kylmää, ettei uimaan uskaltanut ja aallot ylsivät voimissaan välillä todella pitkälle hiekalle. 

Lounastimme läheisen Carvoeiron kaupungin O Pescador Benagilissa, jonka senkin bongasimme reissulla kovassa käytössä olleesta TripAdvisorista. Siellä testasimme portugalilaisen perinneruoan: Cataplanan. Vaalean kalan ja merenelävien (rapujen ja simpukoiden) tomaattiliemi olisi meistä kaivannut pidempää haudutusta ja lisää makua - siksi alkutapaksissa leivän kaverina tarjoiltu tonnikalamömmö vei kyllä koko dinnerin voiton. 

Illalla nousimme aperitiiveille viereisen kallion päällä seisovaan baariin. Aperol Spritzien jälkeen teimme jälleen TripAdvisorin avustuksella koko reissun herkullisimman ravintolalöydön: vain muutaman sadan metrin päästä hotellilta sijaitsi Belmondo. Paikka osoittautua oletettua fiinimmäksi, mutta ruoka oli ravintolan fine dining -elkeistä ja tunnelmallisesta live-musiikista huolimatta reilua ja hyvää: mä söin ehdottomasti Top 5 parhaan pastan, jossa kaikki maut tulivat hyvin esiin, pasta oli irtonaista eikä lillunut öljyssä. J taas nautti jälkkäriksi täydellisen pehmeän vanilijaisen pannacotan.

Loman kylmimmän päivän eli sunnuntain varasimme alusta asti golfille. Mä en (ainakaan vielä) pelaa, joten J otti auton, että saataisiin munkin aikani kulumaa. ;] Kiersimme Vale da Pintan, minkä jälkeen olin aivan jäässä! Kaavailtu tutustuminen Portimaoon jäi siksi välistä ja kiirehdimme vain hotellille kuumaan suihkuun. Suunnitelmien muutoksesta kärsinyt illallinen kadun varsilla mainostetussa Vila de Italiassa ei kotikutoisuudessaan jäänyt täällä mainitsemisen arvoiseksi, mutta TripAdvisoriin taidan ravintolan keskiarvoa hieman käydä tiputtamassa - 38 arvion 4,5 tähteä on paikalle ihan liikaa. 

Maanantain aurinko oli vielä sunnuntaitakin tiiviimpien pilvien takana, joten ei oikeastaan harmittanut lähteä kohti pohjoista ja paria päivää Lissabonissa. Onneksi pidimme katon visusti kiinni, sillä todistimme matkalla jopa muutaman sadepisaran. Kaupunkilomaksi muuttuneesta irtiotosta lisää seuraavassa postauksessa!