perjantai 1. joulukuuta 2017

Naiset, jotka vihaavat miehiä

#Metoo.

Minä myös. En kuitenkaan twiitannut sitä tai tehnyt siitä päivitystä Facebookiin. Nytkään en sano sitä siksi, että ottaisin osaa kampanjaan. En koe siihen tarvetta. Vaikka kyllä - olen kokenut seksuaalista ahdistelua: tuijottelua, perään viheltelyä, sopimattomia huuteluja, perseen puristelua, tissien hiplailua, ikäviä ehdotuksia... Mutta olen aina tehnyt asialle jotain. En ole antanut kohdella itseäni siten. Olen laittanut vastaan. Pahimmillaan antanut avarista. Se on kuitenkin usein vain kehittyneissä maissa syntyneiden naisten etuoikeus. Ja ymmärrän, että täälläkin meitä ja tilanteita on erilaisia: kaikilla ei ole rohkeutta käydä vaikkapa omaa pomoaan vastaan ja vaarantaa samalla tulevaisuutensa yrityksessä tai jopa koko alalla. Samanlaista rohkeutta vaativaan tilanteeseen voi joutua myös esimerkiksi myyjä, jota asiakas lähestyy sopimattomalla tavalla. Siksi on hyvä, että #metoo-kampanjan tyylisiä keskustelunavauksia tehdään ja annetaan koko maailman nähdä, miten laajasta ongelmasta on kyse: seksuaalinen häirintä ja esineellistäminen koskettaa ihan kaikkia. Siksi ei ole hyvä, että aihetta lähestytään raivofeminismin värittämin kommentein.

Internet on nykyisin täynnä vihapuhetta ja raivofeminismistä näyttää tulleen yksi sen muodoista. Se on sitä itseään, jota heitetään kaikkien vähänkään epätasa-arvolta haiskahtavien aiheiden päälle. Otetaan esimerkiksi naisten suhtautuminen #metoo-kampanjaan osanottaneisiin miehiin. Kuulemma ei ollut cool, että myös miehet, jotka olivat kokeneet seksuaalista ahdistelua, julkaisivat #metoo. Osa oli sitä mieltä, että #metoo on vain naisten oikeus. Samalla ammuttiin tasa-arvo rämisten alas.

Tasa-arvoa ei voi rakentaa miehiä alentamalla. Sillä tiellä naiset eivät voi voittaa. Aggressiivisuus on aina väärä lähestymistapa asioihin, vaikka sanotaankin, että hyökkäys on paras puolustus. Ei kuitenkaan silloin, kun halutaan saavuttaa rauha ja uudenlainen status quo. Kyllä - olen feministi henkeen ja vereen, sillä en usko, että sukupuoli estäisi ketään meistä tekemästä haluamiamme asioita. Olen kuitenkin huolestunut siitä vahvasta negatiivisesta konnotaatiosta, joka feminismiin yhä liitetään ja jota vihapuheeksi muuttunut raivofeminismi ruokkii entisestään.

Mielestäni ei ole kenenkään - edes feministin - oikeus tuomita toisen arvomaailmaa - kunhan se ei näy tämän teoissa epätasa-arvoa edistävällä tavalla. Otetaan toinen esimerkki Kari Aihisen esiintymisestä Puoli seitsemän -ohjelmassa: Aihinen sohaisi ampiaispesään puhuessaan "fysiikan laeista" ja äitiydestä syynä sille, että ravintola-alalla on niin vähän naisia. En väitä, etteikö Aihisen sanojen asettelu asiaan olisi ollut vähän tökerö, mutta ajatus huonon ulosannin takana oli ihan järkeenkäypä. Eikä asian ytimellä mielestäni ole edes väliä, sillä Aihinen ei missään vaiheessa antanut ymmärtää, että itse syrjisi naisia mainitsemiensa "fysiikan lakien" vuoksi - hän vain yksinkertaisesti puhui omista lähtökohdistaan ja perinteisen arvomaailman kuplasta, jossa ainakin Me Naiset -lehden parin vuoden takaisen jutun perusteella he vaimonsa kanssa elävät onnellisesti. Siinä ei pitäisi olla mitään väärää ja ainakin viimeksi, kun tarkistin, sananvapaus ei ole Suomessa rangaistavaa niin kauan, kun omat mielipiteet eivät vaikuta loukkaavasti henkilön toimintaan muita ihmisiä tai ympäristöä kohtaan. Ja mielestäni tähän ei pitäisi vaikuttaa se, oletko julkkiskokki vai Matti Meikäläinen.

Valitettavasti Suomessa (ja maailmalla ylipäätään) on viime aikoina vain päätetty urakalla vetää herneitä nenään kaikista huonosti asetelluista sanoista - ilman normaaliin inhimilliseen kanssakäymiseen kuuluvaa suodatinta ja armollisuutta toista ihmistä kohtaan. Arvomaailma kun on sellainen asia, että ei ole vain yhtä ainoa oikeaa - on niin monta, kuin on ajattelevaa ihmistäkin. Ja kun kyse on arvoista ja mielipiteistä, aggressiivisuus ei koskaan kannata. Sen sijaan armo ja ymmärrys ovat diplomatian avaimia - ovelien neuvottelutaktiikoiden lisäksi. Käytetään siis ennemmin niitä aseinamme, ja lupaan, ettei meitä naisia pysäytä mikään!

Pitkään mietin uskallanko kirjoittaa tätä postausta, sillä olen nähnyt mihin äärifeministit ja ennen kaikkea vihaiset naiset pystyvät. Sormeni eivät kuitenkaan lakanneet syyhyämästä. Päätin, että minulla, nuorella naisella, jos kenellä on oikeus tarttua aiheeseen ja tuoda vähän eriäväkin mielipiteeni esille. Ja sen tein.

torstai 2. marraskuuta 2017

Päiväni prinsessana

Tiedetään: postailuni on ollut aika minimaalista viime aikoina. Kevään, kesän ja syksyn julkaisut ovat laskettavissa yhden käden sormin. Mutta antakaa armoa - meillä oli syyskuun agendalla sellainen pikku juttu nimeltään häät. No, nyt ne ovat ohitse, mutta älkää luulkokkaan, että suostun vielä puhkaisemaan hääkuplaa! Joten here we go - omia suosikkiotoksiani päivästä + muutama juhlapaikasta:
(kaikki kuvat © Jaakko Sorvisto)

Juhlapaikka


Voin rehellisesti sanoa, ettei meidän päivä olisi voinut olla täydellisempi. Ehkä sen vuoksi muhun ei olekaan iskenyt mitään empty nest -syndroomaa, vaikka kahden vuoden aktiivinen (ja 20 vuoden vähemmän aktiivinen) suunnittelu on nyt ohi. Odotin kyllä, että vaivun johonkin häiden jälkeiseen masennukseen, mutta toisaalta - kun mikään ei olisi voinut enää tehdä päivästä parempaa niin Pinterestin Häät-kansion voi huoletta deletoida. Yhden elämänvaiheen loppu on toisen alku. 

Vinkkini tuleville morsiamille on: luottakaa ammattilaisiin. Kenelläkään meistä ei ole rajatonta hääbudjettia, mutta ennemmin karsin ja palkkaa yhden ammatilaisen, kuin kaksi amatööriä. Kun keräät ympärillesi ihmisiä, joiden tiedät hoitavan hommansa, voit olla huolehtimatta ja vain keskittyä muistamaan mahdollisimman paljon - usko tai älä, se on helpommin sanottu, kuin tehty. Itse ainakin kuljin sellaisessa onnen sumussa, että moni asia meni ihan ohi. Siksi kannattaa aivan ehdottamasti panostaa kuvaukseen - jos mahdollista sekä valo- että videokuvaukseen. En nimittäin luottaisi omiin muistoihini ja niiden säilymiseen seuraavan ainakin 50 avioliittovuoden aikana. Kannattaa myös muistaa, että ihmiset viihtyvät, kun heillä on vatsa ja lasi täynnä eli hyvän ruuan ja juoman merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa. Kaikki muu on vain kivaa extraa. Niin ja hääpäivänä just let it go: mikään ei tee häiden tunnelmasta lämpimämpää, kuin rento ja rakastunut hääpari, joka ei peittele tunteitaan. Anna siis sekä naurun että kyynelten näkyä!

Psst! Meidän häävideon löydät YouTubesta

Valokuvaus | Photography: Jaakko Sorvisto

Videokuvaus | Videography: Heart Visuals / Jesse Mäntylä

Kampaukset & meikit | Hair & make-up: Hullu Poro Relax Center

Hääsuunnittelu | Wedding planning: Hey Look

Vihkipaikka | Ceremony: Marian kappeli

Juhlapaikka | Reception: Tapahtumakeskus Levi Summit

Pitopalvelu | Catering: Ravintola Panorama, Brklyn Bakery

Graafinen suunnittelu & stailaus | Graphic design & styiling: Hey Look

Kukat | Floral design: Hey Look

Bändi | Band: The Sense

Sulhasen hääasu | Groom: puku & asusteet/suit & accessories - Sartoria Rossi, kengät/shoes - Ted Baker

Morsiamen hääasu | Bride: 
jotain uutta | something new: hääpuku/dress - Hayley Paige
jotain vanhaa | something old: kengät/shoes - Minna Parikka
jotain lainattua | something borrowed: kaulakoru/necklace - Cartier
jotain sinistä | something blue: alusvaatteet/underwear - Victoria's Secret

muut asusteet/other accessories: huntu/veil - Hayley Paige, hiuskoru/hairpiece - Ninka,
korvakorut/earrings - Nikolai Babitzin Helsinki 
---

KUVIEN HÄÄPUKU MYYNNISSÄ! / WEDDING DRESS IN THE PICTURES FOR SALE! 
Lisätietoja/Information: viivinvauhdissa@gmaill.com

perjantai 27. lokakuuta 2017

Kesä Säsongissa

Sesonkiajatteluun perustuvan pop up -ravintola Säsongin vuoden viimeinen kattaus Höst on jo ihan nurkan takana ja muutamia paikkoja näyttäisi olevan vielä lunastettavissa täältä. Paikka, johon ravintola avataan ei koskaan ole sama ja kokit, Thomas Hudson sekä Markus Fogelholm, tuntuvat haluavan viedä vieraat aina vähän erikoisempiin ja yllättäviinkin miljöisiin - tietyllä tapaa myös mukavuusalueen ulkopuolelle. Me J:n kanssa esimerkiksi löysimme itsemme Säsongin kesästä kaukana Lauttasaaren merellisestä maisemasta - nimittäin Pirkkolan Urbansaunasta. Eipä ollut tullut aiemmin käytyä...!
 
  
Koska Säsongin konsepti on niin mielenkiintoinen ja hauskakin, halusin kovasti pitää kesän ravintolasta ja nauttia sateisesta elokuunillastamme tuntemattomassa lähiössä. Jokin kuitenkin pökki pahasti: en tiedä oliko se mielikuvitukseton miljöö, tavallisen tuntuinen ruoka vai seura (no, tämä viimeinen se ei ainakaan ollut!) - en vain saanut kiinni hyvästä fiiliksestä. 

Lisäksi kohdallamme oli käynyt jokin kämmi varausjärjestelmän kanssa ja ilmoittamamme erityisruokavaliotiedot eivät olleet saavuttaneet henkilökuntaa. Tämä asetti kokeille rajallisten raaka-aineiden puitteissa vähän extrapaineita, mutta kiitimme vielä erikseen, miten kivuttomasti homma hoitui. Vain yhdellä tarjoilijoista tuntui olevan asian kanssa jotain närää ja valitettavasti tämä tuli myös meidän tietoomme. Lyhyen juttutuokion jälkeen huuhdoimme harmimme kuolauksella viiniä ja jatkoimme kuitenkin iltaa ihan hyvissä väleissä. Viinistä puheen ollen: se oli Sommarissa kohdillaan. Annoksille paritettu paketti ei olisi voinut olla osuvampi ja hintakin (45 €) enemmän kuin kohtuullinen. Plussa myös mahdollisuudesta ottaa vain puolikas viinipaketti!  

lauantai 2. syyskuuta 2017

Ruokakuvauskurssilla tekemässä valosta ystävää

Olin ehtinyt haaveilla Rock Your Blogin -ruokavalokuvaus ja -stailauskursseista jo muutaman vuoden ja seilaillut silmät loistaen Jotain Maukasta Marin ja hänen mentorinsa Tim Clinchin kuvia ruoista ja juomista ympäri maailman. Pelkäsin kuitenkin, että vasta hyvin aloittelevana valokuvaajana en sopisi joukkoon parivaljakon kursseille. Osallistuttuani Marin Ruokakuvia kännykällä -valokuvauskurssille rohkaistuin kuitenkin ilmoittautumaan mukaan myös elokuun Make Light Your Friend -kurssiviikonloppuun. Ja kyllä olin tyytyväinen itseeni jo ensimmäisen kurssipäivän aamuna! Hyvä ruoka, juoma ja seura inspiroivat astumaan ulos omalta mukavuusalueelta ja tarttumaan rohkeasti kameraan sellaisissakin paikoissa, joissa ei tuntunut luontevalta. Pitäisi useammin tehdä niin! Tim ja Mari kannustivat käyttämään rohkeasti omaa silmää ja kameraa automaatilla, jos siltä tuntuu - eikä vain räpsimään vaan miettimään jokaista otosta ja kertomaan tarinaa. Ja kuvaamaan, kuvaamaan ja kuvaamaa - vain sillä tavoin voi tulla paremmaksi. Mutta hitsi vieköön, kun olen laiska tekemään sitä... Koen asioiden aloittamisen nykyään aina jotenkin vaivalloiseksi. Olisiko siihen kurssia?