tiistai 23. toukokuuta 2017

Töiden tuoksuinen katkarapupasta

Alkuvuodesta "valittelin" työttömäksi jäämistäni, vaikka kyse oli täysin omasta valinnastani. Lupasin itselleni (ja muutamalle muulle lähipiirissäni..) vuoden vaihtumisen jälkeen keskittää kaiken energiani gradun tekemiseen, mutta vähän toisin kävi. Tai osittain ainakin. Täyspäiväistä graduilua nimittäin kesti ehkä kuukauden, kunnes jo huomasin etsiväni enemmän ja vähemmän aktiivisesti uusia töitä. En vain voinut sille mitään: tälläinen eloisa handson-tyyppi tarvitsee teorioiden ja analyysien vastapainoksi myös jotain oikeaa tekemistä. Ihan vain pysyäkseen järjissään. Tällä kertaa kuitenkin tiesin tasan mitä halusin tehdä ja missä. Oikotie-ilmoituksissa kahlaamisen ja sen oikean metsästämisen sijaan ammuin teroitetun avoimen hakemusnuoleni muutamaan kriittisellä silmällä valitsemaani kohteeseen ja toivoin parasta. Ja niin vain tärppäsi!

Siispä aloitin uusissa hommissa ensin osa-aikasesti ja nyt näin kesää kohden kiihtyvämmällä tahdilla. Hommaa on riittänyt ja siksi täällä blogin puolella elämäni on vaikuttanut aika hiljaiselta. Vaikka aika tasapaksua arkea tässä on kyllä eletty: töitä, opintojen viimeistelyä, kovaa treenausta ja yksitoikkoista syömistä. Onneksi häät ovat jo ihan kohta! Vaikka välillä ollaan J:n kanssa toki repsahdettukin.. Töiden tiimoilta olen esimerkiksi tutustunut aiempaa lähemmin Crème Bonjourin -tuotteisiin ja bongannut brändin sivuilta jo useamman testiin menevän reseptin. En ole aikaisemmin omassa keittiössäni juuri hyödyntänyt tuorejuustoa muussa, kuin tiramisussa, mutta nyt sipaisen sellaista mielelläni esim. avokadoleivälle!

Toinen hyvä paikka ovat pastakastikkeet: esimerkiksi tässä raikkaassa katkarapupastassa kirsikkatomaatteja komppaa Crème Bonjour Ruohosipuli -tuorejuusto ja reilu nippu tilliä. Tällä hetkellä arjessamme vallitsevan terveellisemmän elämänmenon nimissä päätin kokeilla kastiketta gluteenittoman pastan kanssa. Hätäpäissäni nappasin paikallisesta K-Supermarketista Semperin spaghettipaketin, joka kyllä maistui todella hyvältä ja napakalta - melkein samalta, kuin perinteinen durumvehnäspaghetti. Myöhemmin kuitenkin lueskelin, että pastassa olisi tärkeää olla tasapainoisesti kuituja, protskua sekä hiilareita myös, eikä annoksessa käyttämäni pasta tainnut ihan täyttää näitä kriteerejä. Olen kuitenkin joskus kokeillut edamame- ja mungpavuista valmistettua fettuccinea, joka avokadopastan kaverina maistui vain ihan kumilta.. Kiitos, mutta ei kiitos siis.

Gluteeniton katkarapupasta alá Crème Bonjour


170 g katkarapuja
200 g Crème Bonjour Ruohosipuli -tuorejuustoa
pieni sipuli
rasia kirsikkatomaatteja
nippu tilliä
suolaa
pippuria
2 rkl ruokaöljyä paistamiseen
250 g gluteenitonta spaghettia
0,5 dl keitinvettä

Keitä spagetti pakkauksen ohjeiden mukaan runsaasti suolatussa vedessä. Säästä 0,5 dl keitinvettä.
Silppua sipuli, leikkaa kirsikkatomaatit kahtia ja hienonna tilli.
Kuumenna öljy pannulla. Ruskista sipuli ja tomaatit nopeasti öljyssä. Sekoita kunnolla.
Mausta suolalla ja pippurilla.
Lisää tilli ja 0,5 dl keitinvettä pannuun. Sekoita tasaiseksi.
Lisää  tuorejuusto ja sekoita.
Lisää keitetty pasta ja valutetut katkaravut. Sekoita ja tarjoile heti.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Vappu Münchenissä

Vappu oli ja meni viikko sitten, mutta matkatärpit Müncheniin ovat ajankohtaisia aina! Sitäpaitsi vappu ei missään tapauksessa lukeudu suosikkijuhliini, mikä on varmasti käynyt selväksi aiempien vuosien postauksistani täällä ja täällä. Siksi olin enemmän kuin tyytyväinen, kun sain tänä vuonna viettää vappua Baijerin sydämessä, entisessä kotikaupungissani, Münchenissä. 

München on ehdottomasti yksi suosikkipaikoistani Euroopassa - eikä vain siksi, että vietin siellä välivuoteni kieltä ja kulttuuria opiskellen, ja paikallisessa perheessä asuen. Münchenin tunnelmassa vain on "sitä jotakin". En tiedä johtuuko kaupungin kiireettömyys siitä, että se ei palvele pääkaupunkina. Vai onko hyvä fiilis rentojen baijerilaisten ansiota? No, olut ainakin saa hymyilemään ja sitähän Münchenissä riittää. Myös säät ovat kohtalaiset vuoden ympäri: kevät alkaa ajoissa ja syksy on pitkälle lämmin. Parisen kuukautta kestävän talven aikana saadaan lunta vaihtelevalla menestyksellä. Alpeille on kuitenkin vain reilun tunnin matka junalla ja aurinkoisimpina laskettelupäivinä näkee usein päärautatieasemalla paikallisia sukset ja laudat selässä matkalla päiväreissulle rajan tuntumaan. Mistä päästäänkin ensimmäiseen otsikkoon Münchenin matkatärpeissäni:

Liikkuminen Münchenissä

Münchenin metro- ja junaverkosto on kattava ja toimii yleensä hyvin. Paitsi, kun pakastaa. Silloin S-Bahnit eli paikallisjunat takkuavat aika armotta ja kauempaa on vaikea päästä keskustaan julkisilla. Keskustassa kaikki tarpeellinen kuitenkin on kävelyetäisyydellä tai ainakin metron eli U-Bahnin päässä. 

Lentokentältä Münchenin keskustaan pääsee helpoiten S-Bahnin linjoilla S8 ja S1, joista ensin mainittu kiertää kaupungin itäpuolelta, jälkimmäinen länsipuolelta. Molemmat kuitenkin päätyvät Münchenin ytimeen eli Marienplatzille.

Majoittuminen Münchenissä

Saksassa motellit ovat usein lähes yhtä tasokkaita, kuin hotellit. Motellien edullisempi hinta muodostuu yleensä vain karsituista palveluista, kuten aamupalan tai kuntosalin puutteesta. Huoneet ovat kuitenkin hyvissä motelleissa monesti huonoja hotelleja tasokkaampia.

Hinta-laatusuhteeltaan todella hyvä motelli-ketju on Motel One. Keski-Euroopan lisäksi ketjun motelleja löytyy ainakin Isosta-Britanniasta. Myös ibis-ketjun modernit kohteet ovat ainakin Saksassa maan keskivertoa halpamajoitusta parempia.

Viiden tähden majoituksista voin suositella Sofitel-ketjun hotellia aivan Münchenin päärautatieaseman kupeessa. Luonnollisesti myös muiden luksusketjujen hotelleja löytyy ympäri kaupunkia, mutta autenttisempaa ylellisyyttä etsivien kannattaa ehdottomasti varata huone Königshofista, näyttävän Karlsplatzin reunamilta. 

Baijerilainen ruoka

Nälkään ei Münchenissä pääse kuolemaan. Perinteinen baijerilainen ruoka on ihanan rasvaista ja tuhtia. Münchenissä kannattaa aivan ehdottamasti syödä kaupungin oma versio Wieninleikkeestä eli Münchener Schnitzel. Oma suosikkini kuitenkin on mehevä Schweinshaxen eli porsaan potka peruna- tai leipä-Knödelin kera. "Kevyeksi" lounaaksi sopii hyvin Käsespätzle eli annos saksalaisten omaa pastaa runsaalla juustolla ja friteeratilla sipulilla. No, oikeasti kevyttä baijerilaista ruokaa ovat tankoparsat, kun niiden aika on. Jälkiruoaksi on kuitenkin otettava, ei Apfelstrudel, vaan Kaiserschmarrn eli pilkottua pannukakkua, tomusokeria, omenasosetta, manteleita ja rusinoita. Ah, niin vastustamatonta! Münchenin parhaan Kaiserschmarrnin saa Kaisergartenissa Münchener Freiheitin alueella. 

Baijerilaiseen ruokaan erikoistuneita Biergarteneita ja -hauseja eli olutpuutarhoita ja -tupia on Münchenissä jokaisessa kadunkulmassa. Kuten englantilaisissa pubeissa, bajerilaisissa Bierhauseissa saa aina perushyvää ja maittavaa paikallista ruokaa. Myös Münchenissä pahimmilla turistialueilla huomaa ravintoloiden kuitenkin kärsivän tutusta matkailijoiden aikaansaamasta syndroomasta: koska turistit eivät palaa, voidaan tarjota paskaa. Siksi suosin itse ravintoloita Schwabingissä, laatutietoisten paikallisten alueella, joka sijaitsee Marienplatzilta pohjoiseen. Pitkällä Leopolstrassella hyväksi todettuja baijerilaisia ravintoloita ovat mm. Bachmaier Hofbräu ja Wirtshaus Zur Brez´n. Näihin paikkoihin on kuitenkin suositeltavaa tehdä pöytävaraus.

Varmaankin rajan läheisyydestä johtuen, Baijeri on myös italialaisen ruoan kehto. Oma ehdoton suosikkiravintolani kaupungin italialaisista on Pepenero: niin halpaa, mutta niin hyvää!

Münchenin nähtävyydet

Münchenissä riittää nähtävää. Pelkästään patsastelu Marienplatzilla on kokemus sinällään, mutta oma suosikki"platzini" kaupungissa on Odeonsplatz, jolle pääsee Marienplatzilta näppärästi kävellen. 

Odeonsplatzilla sijaitsee upea Theatinerkirche ja yksi ihanimmista puistoista, mitä tiedän: Hofgarten. Jos sattuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, puiston keskellä sijaitsevassa pienessä Diana-temppelissä saattaa kuulla sellistin soittavan. Kokemus on kaikin puolin hieno: aurinko, vihreä nurmikko ja vanhasta marmorista kaikuvat pehmeät nuotit. Kyllä sielu lepää. 
Marienplatzin liepeillä sijaitsee myös jokaisen foodien mekka, Viktualienmarkt, jonne kannattaa suunnata tuoksuttelemaan baijerilaista toriruokaa ja meininkiä. Ylellistä historian lehtien havinaa pääsee Münchenissä kokemaan aivan keskustassa sijaitsevassa Residenzissä sekä upeassa Nymphenburgin linnassa vajaan 10 km päässä Marienplatzilta. Paikalle pääsee Münchenin ytimestä kätevästi esim. bussilla tai S-Bahnilla + raitiovaunulla. Linnan puutarha on suosittu ajanviettopaikka myös paikallisille - kuten on Englischer Gartenkin. Itse en jälkimmäistä kuitenkaan kokenut koskaan niin omakseni ja viihdyin paremmin muissa keskustan puistoissa. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti käydä Englischer Gartenin eteläisessä päässä katsastamassa Isarin surffaajat!
Samalla reissulla voi piipahtaa myös Baijerin kansallismuseossa ja Haus der Kunstissa, jotka sijaitsevat aivan aaltojen tuntumassa. Kannattaa pitää myös pitää mielessä, että illan hämärtyessä jälkimmäisen kellarissa toimii yksi Münchenin klassisemmista yökerhoista: P1. 

Muita käymisenarvoisia museoita Münchenissä ovat Maxvorstadtin alueella vieri vieressä sijaitsevat Pinakotheket. Mielenkiintoinen kohde on myös Deutsches Museum sekä tietysti BMW-Welt, jonne kätevimmin pääsee metrolla kohti Olympiazentrumia.  

Niin ja järjestetäänhän Münchenissä aina syksyllä sellainenkin "nähtävyys" kuin Oktoberfest. Kai se on kerran elämässä koettava, mutta ensimmäisen ja viimeisen kerran jälkeen ole suosinut samalla Theresienwiesen alueella keväällä järjestettävää Frühlingsfestiä: vähemmän tungosta ja yhtä hyvää olutta, mutta ei niin paljon nurkissa nuokkuvia känniläisiä kuin Oktoberfesteilla. Kevättalvella maalis-huhtikuun vaihteessa Münchenissä järjestetään myös vahvojen oluiden tapahtuma, Starkbierfest.

Festeistä puheen ollen: joulun aikaan koko Baijeri täyttyy toinen toistaan sympaattisemmista joulumarkkinoista. Münchenissä ne kulkevat nimellä Christkindlmarkt ja täyttävät Marienplatzin idyllisillä kojuilla jopa kokonaiseksi kuukaudeksi ennen joulua. 

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kaartin Kut6nen III

Pääsiäinen vierähti Levin maisemissa vanhempieni kanssa herkutellen ja keskiviikkona kävin yksin makumatkalla Kaartinkaupungissa. Tai no, yksin ja yksin: Kaartin Kut6sessa nimittäin parasta on juuri se, että tapaa uusia ihmisiä ja väkisinkin tulee jututtaneeksi muita seurueita, kun jakaa pöydän heidän kanssaan. En siis ollut ollenkaan pahoillani, vaikka heräsin lipunmyyntiin niin myöhään, että jäljellä oli enää yksittäisiä lippuja siellä täällä. Ostin reippaasti itselleni lähdön Pastiksesta ja päätin viedä itseni ulos. Nyt kolmatta kertaa järjestetty tapahtuma nimittäin on jokaisen 100 euroa maksavalla lipulla saatavan suupalan ja siemaisun arvoinen.

Toiseksi parasta Kaartin Kut6sessa on se, että pitkien illallismenujen riesa, ähky, ei pääse niskan päälle, koska jokaisen ruokalajin välissä vaihdetaan paikkaa. Eikä siis vain tuolia vaan ihan koko ravintolaa! Kuusi 30 hlön ryhmää kiertää illan aikana Kaartinkaupungin katuja oppaan johdolla ja käy puolen tunnin piipahduksilla tapahtumassa mukana olevissa ravintoloissa. Muutaman minuutin happihyppely raivaa mukavasti tilaa seuraavalle annokselle ja pöydän ääreen päästäessä on taas jo vähän nälkä. Janokin - mutta ei kauaa. Jokaisessa ravintolassa voi lautasen kanssa yhteensovitetun lasillisen lisäksi kuitata jonkin talon digestiivin illan kulkua ryydittämään. Katkerot, grappat ja brandyt eivät lukeudu omiin suosikkeihini, mutta limoncello vielä menettelee. Kun Ragussa tarjolla oli heidän itse valmistamaansa sitruunalikööriä, en voinut vastustaa kiusausta - ja se oli niin herkullista! Kuten kaikki kyseisessä keskiviikkoillassa.

Omaksi suosikiksi, yli keväisen kevyiden parsojen, kaalien ja avokadojen, nousi Pompierin Karitsaa kolmella tapaa: Ahvenanmaalta tulevaa lihaa löytyi lautaselta mehevän ratatouillen sekaan jauhettuna, fileestä leikattuna viipaleena sekä aivan upeana Wallenberginä! Paikallaolijat voivat todistaa, että melkein nuolin lautaseni - ja lasini, johon karitsan seuralaiseksi kaadettiin ihanaa Riojalaista Tempranilloa. Siitä ei paljoa olisi kokonaisuus voinut parantua! Vaikkakin illan vahva kakkonen oli Spisin hauki puikulaperunamuusilla ja maukkaalla Pinot Noirilla. Kovin vain oli kaikki pientä minun makuuni..
kierroksen isäntämme Timo "Sir Lintsi" Linnanmäki
vain askeleen päässä Ragun Limoncellosta! 
kierroksen oma suosikkini:
Karitsaa kolmella tapaa
Viimeisellä etapillamme Emossa saimme myös kaiken kruunaavan jälkiruoan (Valkosuklaata, vuohenmaitojäätelöä ja raparperia) ja erikseen sille viinin ja/tai kahvin tai teen, mutta kokonaisuudesta nappaamani kuva oli niin tärähtänyt, että valitettavasti se on julkaisukelvoton. Luonnollisestikaan alkoholilla ei ollut osuutta asiaan - vaikka "7. etapille" päädyttiinkin vasta helmikuussa avattuun Ohranaan Korkeavuorenkadulle.. Karu sisustus ei kuitenkaan säväyttänyt ja visiitti jäi yhteen Kölschiin. 

Psst. Kaartin Kut6nen IIII järjestetään taas syksyllä! Mukana olevat ravintolat ovat vielä salaisuus, mutta se ei ole, että tämä tapahtuma käy paremmaksi ja paremmaksi kerta toisensa jälkeen. Miksi liput muuten aina myytäisiin loppuun? Muista siis olla skarppina! 

P.S. Kuten ehkä huomaatte, blogin ulkoasu on kokenut pienen muodonmuutoksen pääsiäispyhien aikana. Mitä tykkäätte? :] 

torstai 30. maaliskuuta 2017

Rakkautta ensi puraisulla: Reloven brunssi

Bongasin taannoin Delicious life with Karkkia Instagramista todella herkullisen näköisen brunssibuffetin. Kattaus jäi kummittelemaan mieleeni ja kun selvisi, että myös ystäväni oli nähnyt samaisen kuvan, päätimme siltä sekunnilta varata pöydän Reloven gluteenittomalle viikonloppubrunssille. Kyllä, luit aivan oikein: gluteenittomalle. Tiukka tammikuu, jolla aloitin vuoteni, avasi silmäni ruokarajoitteisuuden vaikeudelle - etenkin astuttaessa oman kotioven ulkopuolelle. Pelkästään kasviperäisen maidon pyytäminen erikseen lounaan jälkkärikahviin on yllättävän vaivalloista, kun sen joutuu tekemään joka ikinen päivä. Puhumattakaan liudasta kysymyksiä, jotka esitin tarjoilijalle sen kerran, kun tammikuussa eksyin ulos illalliselle. Tämä siis Shelterissä, josta kirjoitin täälä.

Yllätyin kuitenkin iloisesti, miten paljon vaihtoehtoja tuola on tarjolla, kun vain osaa kysyä! Tosin näin ei varmasti ole ollut pitkään. Luulen, että Suomeen muutama vuosi sitten iskenyt ruokabuumi on raottanut myös erityisruokavalioiden maailmaa isommalle yleisölle. Ihmisten lisääntynyt arvostus ruokaa ja sen sosiaalista merkitystä kohtaan sekä herännyt kiinnostus ruoan alkuperään ja puhtauteen ovat laajentaneet yleistä tietoutta ruoasta ja levittäneet kokeilunhalua erilaisiin ruokavalioihin esim. painonhallinnan keinona. Nimimerkillä: gluteenittomuus osana myös omaa häädiettiä.

Muun muassa laktoosittomien ja gluteenittomien tuotteiden tarjonnan kasvu on riemuvoitto niille, joiden on pakko noudattaa tiettyä ruokavaliota allergian tai muun sairauden vuoksi, mutta vielä on paljon tehtävää esim. vegaanisella saralla. Reloven viikonloppubrunssi Töölössä on kuitenkin malliesimerkki erilaisten ruokavaliosuuntausten huomioimisesta ja yhdistelystä mitä maukkaimmalla tavalla!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Nimensä mukainen Kolmon3n

Kallion helmeksi tituleerattu ravintola Kolmon3n oli pyörinyt mielessäni (ja to test -listallani) viime vuoden Taste of Helsingistä lähtien. Nimeltä mainitsemattomat henkilöt lähelläni kuitenkin kieltäytyivät astumasta Kaisaniemeä syvemmälle itä-Helsinkiin ja kärsin pitkään vakavasta seuranpuutoksesta - kunnes keksin pyytää ex-työkavereitani viettämään kanssani myöhästyneitä synttäreitä. Kyseisiä naisia ei tarvinnut Kallioon sen kummemmin maanitella ja niin olimme jo seuraavana perjantai-iltana matkalla kohti 3. linjaa.

Naiset päätyivät tilaamaan Kolmos3en menun + viinipaketin, mutta allekirjoittanut tyytyi juomaan vain lasillisen ja vaihtoi jälkiruoan juustoihin - koska häädietti. Juustovalikoima sattui kuitenkaan olemaan todella mieleeni ja Lehtikuohuhan nyt maistuu aina, vaikkei sitä oikein annoksiin pystykään mätsäämään.

Sieniallergiani vuoksi en myöskään voinut syödä menun toista alkuruokaa, osterivinokasrisottoa. Sen sijaan sain kalaohukaisia, jotka osoittautuivatkin illan parhaaksi annokseksi! Ne olivat juuri niin rapeita ja merellisiä, kuin pitikin, mutta myös raikkaita päälle pirskotellun porkkana"siirapin" ansiosta. Pääruokana tarjoiltu nieriä-annos ei sekään vetänyt vertoja kalaohukaisille, vaikka hyvää olikin. Tosin moitimme kaikki kyseistä annosta todella pieneksi.. Ja itseasiassa sama vaiva oli havaittavissa jokaisella lautasella, eikä illan päätteeksi todellakaan voinut sanoa olevansa täynnä. Summa summarum: kaikki maistui hyvältä, mutta haisi yliyrittämiseltä. Seurueemme tuomio oli ravintolan nimen mukainen: kauempana kärjestä, kuin mitä aluksi uskoisi. Tai ehkä odotuksemme vain olivat liian korkeat.
Savustettua artisokkaa, porkkanaa ja mustajuurta
Kalaohukainen, juureskaviaaria ja mätiä
Paahdettua nieriää, kampasimpukkaa ja herneitä
Karpalojäädykettä ja suolatoffeeta
Suomalainen juustovalikoima
Kolmos3n sekamelska