sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuodenvaihde - alkuja ja loppuja

Huh ja wow, mennyt vuosi 2017 oli kyllä heittämällä tähän astisen elämäni paras. Siksi sen viimeiseen päivään on hyvä lopettaa myös tämä blogi - ainakin tässä muodossa, kuin se on viimeiset pari vuotta toiminut.

Nykyinen Viivin vauhdissa alkoi hyvää ruokaa kohtaan kasvaneesta rakkaudestani, jota halusin jakaa reseptien ja ravintolavinkkien muodossa. En missään vaiheessa unelmoinut bloggarin urasta - lähinnä kirjoittelin ruoan ympärillä ihan omasta intohimostani. Nyt tuo intohimo on kuitenkin hiipunut. Kuluneen vuoden aikana ruoasta saamaani nautintoa tärkeämmäksi on noussut oma hyvinvointini. Kesällä, ennen häitämme, pidimme J:n kanssa oman kuukauden mittaisen vegaanihaasteemme ja allekirjoittaneen kohdalla se teki ihmeitä sekä keholle että mielelle. Itse olenkin sen jälkeen pitänyt enemmän ja vähemmän kasvispainotteisemmasta ruokavaliosta kiinni ja lihan lisäksi karsinut syömisestäni myös turhia maitotuotteita. Rakkauteni ruokaan onkin muuttunut kiinnostukseksi ravintoon ja se vaikutuksiin sekä itseeni että ympäristöön. Tietynlainen polttoaine-ajattelu ruokaa kohtaan on saanut otettaan myös minusta ja olen huomannut, että kasvispainotteinen ruokavalio on tehnyt olostani energisemmän ja ennen kaikkea paljon kevyemmän - fyysisesti ja henkisesti. Niin sanotusta henkisestä keveydestä kerron varmasti vielä myöhemmin lisää täällä blogin puolella, mutta sen verran sanon, että kaikki liittyy katsomisenarvoiseen Cowspiracy-dokumenttiin.

Eli kyllä - jatkoa Viivin vauhdille seurannee, mutta blogin linja tulee muuttumaan asiapitoisemmaksi ja kirjoitustahti harvemmaksi. En suostu enää tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, etten kuukausiin julkaise mitään, vaan haluan avata sanaisen arkkuni silloin, kun siltä tuntuu ja jakaa mielipiteeni, kun koen sen tärkeäksi. Viimeisen vuoden aikana J on myös opettanut minua nauttimaan enemmän yksityisyydestäni ja tehnyt Viivistä aiempaa henkilökohtaisemman persoonan, minkä vuoksi bloggaaminen arjestamme tai seikkailuistamme maailmalla ei vain enää tunnu antoisalta. Ja silloin, kun jonkin tekeminen ei enää tunnu hyvältä, se pitää lopettaa. Katsotaan siis, mitä uusi vuosi tuo tullessaan, mutta vuoden 2017 päätän näihin kuviin ja tunnelmiin. Samalla päätän myös blogin tällaisenaan ja jään itsekin mielenkiinnolla odottamaan, mitä keksin sillä tehdä tulevana vuonna. Tältä erää hyvää uutta vuotta 2018!

Vuoden 2017 parhaat:


Vuoden 2017 parhaat: vakityö
Vuoden 2017 parhaat: Levi ja laskettelu
Vuoden 2017 parhaat: polttarit ja ystävät
Vuoden 2017 parhaat: terve itserakkaus
© Jirina
Vuoden 2017 parhaat: naimisiinmeno ja häät
© Jaakko Sorvisto
Vuoden 2017 parhaat: häämatka
Vuoden 2017 parhaat: Levi ja kelkkailu

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Naiset, jotka vihaavat miehiä

#Metoo.

Minä myös. En kuitenkaan twiitannut sitä tai tehnyt siitä päivitystä Facebookiin. Nytkään en sano sitä siksi, että ottaisin osaa kampanjaan. En koe siihen tarvetta. Vaikka kyllä - olen kokenut seksuaalista ahdistelua: tuijottelua, perään viheltelyä, sopimattomia huuteluja, perseen puristelua, tissien hiplailua, ikäviä ehdotuksia... Mutta olen aina tehnyt asialle jotain. En ole antanut kohdella itseäni siten. Olen laittanut vastaan. Pahimmillaan antanut avarista. Se on kuitenkin usein vain kehittyneissä maissa syntyneiden naisten etuoikeus. Ja ymmärrän, että täälläkin meitä ja tilanteita on erilaisia: kaikilla ei ole rohkeutta käydä vaikkapa omaa pomoaan vastaan ja vaarantaa samalla tulevaisuutensa yrityksessä tai jopa koko alalla kuten Hollywoodissa on monelle käynyt. Samanlaista rohkeutta vaativaan tilanteeseen voi kuitenkin joutua myös myyjä, jota asiakas lähestyy sopimattomalla tavalla. Siksi on hyvä, että #metoo-kampanjan tyylisiä keskustelunavauksia tehdään ja annetaan koko maailman nähdä, miten laajasta ongelmasta on kyse: seksuaalinen häirintä ja esineellistäminen koskettaa ihan kaikkia. Siksi ei ole hyvä, että aihetta lähestytään raivofeminismin värittämin kommentein.

Internet on nykyisin täynnä vihapuhetta ja raivofeminismistä näyttää tulleen yksi sen muodoista. Se on sitä itseään, jota heitetään kaikkien vähänkään epätasa-arvolta haiskahtavien aiheiden päälle. Otetaan esimerkiksi osan naisista suhtautuminen #metoo-kampanjaan osanottaneisiin miehiin. Kuulemma ei ollut cool, että myös miehet, jotka olivat kokeneet seksuaalista ahdistelua, julkaisivat #metoo. Osa oli sitä mieltä, että #metoo on vain naisten oikeus. Samalla ammuttiin tasa-arvo rämisten alas.

Tasa-arvoa ei voi rakentaa miehiä alentamalla. Sillä tiellä naiset eivät voi voittaa. Aggressiivisuus on aina väärä lähestymistapa asioihin, vaikka sanotaankin, että hyökkäys on paras puolustus. Ei kuitenkaan silloin, kun halutaan saavuttaa rauha ja uudenlainen status quo. Kyllä - olen feministi henkeen ja vereen, sillä mielestäni naiset ovat erityisiä, mutten usko, että sukupuoli estäisi ketään meistä tekemästä haluamiamme asioita. Olen kuitenkin huolestunut siitä vahvasta negatiivisesta konnotaatiosta, joka feminismiin yhä liitetään ja jota vihapuheeksi muuttunut raivofeminismi ruokkii entisestään.

Mielestäni ei ole kenenkään - edes feministin - oikeus tuomita toisen arvomaailmaa - kunhan se ei näy tämän teoissa epätasa-arvoa edistävällä tavalla. Otetaan toinen esimerkki Kari Aihisen esiintymisestä Puoli seitsemän -ohjelmassa: Aihinen sohaisi ampiaispesään puhuessaan "fysiikan laeista" ja äitiydestä syynä sille, että ravintola-alalla on niin vähän naisia. En väitä, etteikö Aihisen sanojen asettelu asiaan olisi ollut vähän tökerö, mutta ajatus huonon ulosannin takana oli ihan järkeenkäypä. Eikä asian ytimellä mielestäni ole edes väliä, sillä Aihinen ei missään vaiheessa antanut ymmärtää, että itse syrjisi naisia mainitsemiensa "fysiikan lakien" vuoksi - hän vain yksinkertaisesti puhui omista lähtökohdistaan ja perinteisen arvomaailman kuplasta, jossa ainakin Me Naiset -lehden parin vuoden takaisen jutun perusteella he vaimonsa kanssa elävät onnellisesti. Siinä ei pitäisi olla mitään väärää ja ainakin viimeksi, kun tarkistin, sananvapaus ei ole Suomessa rangaistavaa niin kauan, kun omat mielipiteet eivät vaikuta loukkaavasti henkilön toimintaan muita ihmisiä tai ympäristöä kohtaan. Ja mielestäni tähän ei pitäisi vaikuttaa se, oletko julkkiskokki vai Matti Meikäläinen.

Valitettavasti Suomessa (ja länsimaissa ylipäätään) on viime aikoina vain päätetty urakalla vetää herneitä nenään kaikista huonosti asetelluista sanoista - ilman normaaliin inhimilliseen kanssakäymiseen kuuluvaa suodatinta ja armollisuutta toista ihmistä kohtaan. Arvomaailma kun on sellainen asia, että ei ole vain yhtä ainoa oikeaa - on niin monta, kuin on ajattelevaa ihmistäkin. Ja kun kyse on arvoista ja mielipiteistä, aggressiivisuus ei koskaan kannata. Sen sijaan armo ja ymmärrys ovat diplomatian avaimia - ovelien neuvottelutaktiikoiden lisäksi. Käytetään siis ennemmin niitä aseinamme, ja lupaan, ettei meitä naisia pysäytä mikään! Sitten, jos ne eivät riitä niin annetaan siitä avarista - mutta vasta sitten. Sanasotaan kun ei kannata käydä fyysisin asein.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

El Fant - brunssilla tyttöjen kesken

 
Voisiko joku ystävällisesti kertoa mulle, mihin tämä syksy katosi? Tästäkin maailmaa parantavasta brunssista on vierähtänyt jo aika tovi ja mitä vielä - tajusin juuri, että ensi viikolla on joulu!  No, jos ette enää tämän vuoden puolella ehdi niin menkää sitten ensi vuonna El Fantin sunnuntaibrunssille. Tärkeintä kuitenkin on, että menette. Koska El Fantin brunssi - se on aivan huikea. Ja huokea:

Hintaan 28 euroa pöytään kannetaan kaikki, mitä näet yllä olevissa kuvissa. Ensimmäinen setti sisältää aamiaismaisen kattauksen päivän smörrebrödeineen ja tuorepuuroineen, minkä jälkeen siirrytään varsinaisen brunssiosuuteen eli lounasmaiseen kokonaisuuteen mm. munakokkelia, lohta, paahdettuja artisokkia, perunasalaattia, vihreää salaattia, marinoituja sieniä... Kaikki todella hyvän ja hienostuneen makuisia! Koko komeuden kruunasi vielä tämä tuhti suklaakakku. Niin ja kahvia sai santsata! Voiko ihminen enää muuta toivoa? Ei minun mielestäni.

Eikä monen muunkaan, sillä El Fantin sunnuntaibrunssille on hyvä varata pöytä, ettei jää ilman paikkaa. Jos ei kuitenkaan heti tulevan sunnuntain brunssille mahdu, ei syytä huoleen: ravintola tarjoilee myös lauantaisin kevyempää brunssia hintaan 19 euroa ja arkena aamupalaa on saatavilla aina klo 8.30 eteenpäin.

torstai 2. marraskuuta 2017

Päiväni prinsessana

Tiedetään: postailuni on ollut aika minimaalista viime aikoina. Kevään, kesän ja syksyn julkaisut ovat laskettavissa yhden käden sormin. Mutta antakaa armoa - meillä oli syyskuun agendalla sellainen pikku juttu nimeltään häät. No, nyt ne ovat ohitse, mutta älkää luulkokkaan, että suostun vielä puhkaisemaan hääkuplaa! Joten here we go - omia suosikkiotoksiani päivästä + muutama juhlapaikasta:
(kaikki kuvat © Jaakko Sorvisto)

Juhlapaikka


Voin rehellisesti sanoa, ettei meidän päivä olisi voinut olla täydellisempi. Ehkä sen vuoksi muhun ei olekaan iskenyt mitään empty nest -syndroomaa, vaikka kahden vuoden aktiivinen (ja 20 vuoden vähemmän aktiivinen) suunnittelu on nyt ohi. Odotin kyllä, että vaivun johonkin häiden jälkeiseen masennukseen, mutta toisaalta - kun mikään ei olisi voinut enää tehdä päivästä parempaa niin Pinterestin Häät-kansion voi huoletta deletoida. Yhden elämänvaiheen loppu on toisen alku. 

Vinkkini tuleville morsiamille on: luottakaa ammattilaisiin. Kenelläkään meistä ei ole rajatonta hääbudjettia, mutta ennemmin karsin ja palkkaa yhden ammatilaisen, kuin kaksi amatööriä. Kun keräät ympärillesi ihmisiä, joiden tiedät hoitavan hommansa, voit olla huolehtimatta ja vain keskittyä muistamaan mahdollisimman paljon - usko tai älä, se on helpommin sanottu, kuin tehty. Itse ainakin kuljin sellaisessa onnen sumussa, että moni asia meni ihan ohi. Siksi kannattaa aivan ehdottamasti panostaa kuvaukseen - jos mahdollista sekä valo- että videokuvaukseen. En nimittäin luottaisi omiin muistoihini ja niiden säilymiseen seuraavan ainakin 50 avioliittovuoden aikana. Kannattaa myös muistaa, että ihmiset viihtyvät, kun heillä on vatsa ja lasi täynnä eli hyvän ruuan ja juoman merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa. Kaikki muu on vain kivaa extraa. Niin ja hääpäivänä just let it go: mikään ei tee häiden tunnelmasta lämpimämpää, kuin rento ja rakastunut hääpari, joka ei peittele tunteitaan. Anna siis sekä naurun että kyynelten näkyä!

Psst! Meidän häävideon löydät YouTubesta

Valokuvaus | Photography: Jaakko Sorvisto

Videokuvaus | Videography: Heart Visuals / Jesse Mäntylä

Kampaukset & meikit | Hair & make-up: Hullu Poro Relax Center

Hääsuunnittelu | Wedding planning: Hey Look

Vihkipaikka | Ceremony: Marian kappeli

Juhlapaikka | Reception: Tapahtumakeskus Levi Summit

Pitopalvelu | Catering: Ravintola Panorama, Brklyn Bakery

Graafinen suunnittelu & stailaus | Graphic design & styiling: Hey Look

Kukat | Floral design: Hey Look

Bändi | Band: The Sense

Sulhasen hääasu | Groom: puku & asusteet/suit & accessories - Sartoria Rossi, kengät/shoes - Ted Baker

Morsiamen hääasu | Bride: 
jotain uutta | something new: hääpuku/dress - Hayley Paige
jotain vanhaa | something old: kengät/shoes - Minna Parikka
jotain lainattua äidiltä | something borrowed from mom: kaulakoru/necklace - Cartier
jotain sinistä | something blue: alusvaatteet/underwear - Victoria's Secret

muut asusteet/other accessories: huntu/veil - Hayley Paige, hiuskoru/hairpiece - Ninka,
korvakorut/earrings - Nikolai Babitzin Helsinki 
---

KUVIEN HÄÄPUKU MYYNNISSÄ! / WEDDING DRESS IN THE PICTURES FOR SALE! 
Lisätietoja/Information: viivinvauhdissa@gmaill.com